Tiistai -treenataan treenataan

Viikonloppu oli ja meni. Hyvin. Mökillä on ihan parasta, kun voi grillata ja hengailla pihalla ja koirat juoksee itsensä uuvuksiin ja pääsevät uimaan. Eipä juurikaan tullut tehtyä kaikkia niitä asioita joita piti, mutta ehtiihän sitä hiomaan ja maalaamaan sitten paremmalla ajalla.
Paluumatka kotiin oli kyllä mitä mielenkiintoisin. Auto hajosi noin puolessa välissä ja jouduin jättämään sen Lahteen. Siellä me sitten koirien kanssa ja mökkikamojen kanssa seikkailimme sateessa ja lopulta täydellä Z-junalla kotiinpäin. Hieman kiristi hermoja tuo yllättävä junamatka, mutta selvittiin siitäkin. Tosin pakko oli päästä illalla oluselle, mutta kerrankin oli järki kädessä ja kotiintuloaika oli vielä kohtuullinen.

Eilinen maanantai meni urheillessa, kampaajalla ja kahvitellessa ystävien kanssa. Tuli taas pitkästä aikaa (no jännä sinänsä, kun oli kuitenkin loman ensimmäinen päivä ja pikku lokki on vasta palannut ja kesä on vasta puolessa) vaan käveltyä kaupungilla pikku lokin ja pastorin kanssa, kahviteltua ja hengailtua puistossa. Jännittävän viestinkin sain, ja tajusin samalla että ehkä pitää vain pitää ajatuksensa omanaan ja antaa sen polvien notkuttajan olla. Mielestäni en nimittäin kuitenkaan ole mitenkään liian painostava ja kisutteleva ollut, mutta ehkä nyt vastassa on ihminen, joka ei tuota vähääkään innostustani pysty käsittämään. Loppujen lopuksi innostun (kaveritasollakaan) harvoin kenestäkään, joten siinäkin mielessä tämä on nyt iso harmi. Koska olen sellainen ihminen, että minulle ei tarvitse kuin kerran sanoa, jos teen jotain väärin, niin otan kyllä saman tien ison askeleen taaksepäin. Mutta ei tarvitse hänen enää huolehtia, että yrittäisin jotenkin vokotella, tai muutenkaan kuumotella. Tarpeeksi saanut aikoinaan paskaa niskaan, joten parempi näin. Harmi vain sinänsä, koska eipä ole hymyilyttänyt niin paljoa aikoihin. Mutta aikansa kaikella.

Tänäänkin olen vain urheillut. Aamulla salit serkun kanssa ja äsken joogat pikku lokin seurana. Joogassa sain taas todeta, että ei ne vanhat vaivat mihinkään ole kadonneet. Nyt on selkä niin kipeä taas että tekisi vain mieli itkeä. Mutta taidanpa hiipiä pilleripurkille ja napata pari nappia, vähän tulehduskipulääkettä ja panacodia. Pakko, jos aioin vielä selvitä iltalenkistä koirien kanssa. Mutta muuten se jooga oli kyllä ihan huippua. Ohjaaja oli huippu ja muutenkin loistava olo.

Ja hyvä olo on siis muutenkin. Haluan vain viettää tämän loman itselleni. Olla itseni kanssa ja lukea lisää Valon Soturista (Paulo Coelhoa) ja Tyhmiä valkoisia miehiä. Olen myös jotenkin täysin unohtanut lähestyvät päiväni, onneksi sinänsä. Liekkitissi-ystäväni tuossa eilen kyseli että mitäkö haluaisin lahjaksi. En ikinä ole juurikaan ollut noiden lahjojen perään, tärkeintä minulle vain on se, että saan viettää päiväni ystävieni kanssa ja kaikilla on hauskaa. Ja sellainen toivottavasti perjantaista tulee..

Mutta nyt iltatee vielä. Ja sitten lenkille, jos tämä selkä kestää. Pakko kestää, koska koirat ei ehkä ymmärrä mikseivät muka pääse lenkille..