Koti-illat on kyllä aika Sweeeet!!!
Tänään olisi kyllä ollut ihan huippua ehtiä puistoonkin, mutta välillä näin, koirat ainakin tykkää. Toinen tuossa vieressä sohvalla lojuu (juu, olen huono koiranomistaja, kun annan olla sohvalla ja pällihän tässä repeekin kun karvaa lähtee vähän turhan paljon ja kaikki vaatteet on päällystetty koirankarvoilla) ja toinen tuhisee tuolla nurkassa.
Kyllä sitä monta kertaa miettii että kuinka paljon helpompaa elämä varmasti olisi ilman niitä, mutta samalla varmasti myös tylsempää ja jotenkin vähemmän koirankarvaisella rakkaudella täytettyä.
Esimerkiksi aina kun tuo yksi tuossa tunkee syliin (keskikokoisia koiria ovat.. joten käsite syliinmahtuva, ei ole niille tuttu) tai se riemu kun heilahdan reissuiltani kotiin, saa sydämen jotenkin pakahtumaan. Miten voikin oikeasti olla jotakin noin pyytteetönä? Etenkin kun kaikkea harmaita-hiuksia-aiheuttavaa on tässä tapahtunut niin nuo elukat on jotenkin vaan olleet sellaisia pylväitä.
Pitäisikin tässä vetää lenkkivermeet niskaan ja heilahtaa tuonne puskiin.
Onko kukaan muuten koskaan miettinyt miksi on niin vaikeaa uskaltaa? Ihan jo vaikka pyytää jotakin kuumista kahvitreffeille.. Ja nyt en siis puhu normaalista kahvittelusta, vaan sellaisista rehellisistä treffeistä... Tiedän nimittäin kyllä sen, että kuinka vaikeaa on erottaa kahvit treffeista, joten joka kerta kun jollekin kivalle (kaveri-kivalle) tytölle ehdottaa kahveja tai elokuvaa tms, niin aina saa olla sanomassa ja vakuuttelemassa että nyt ei ole treffeistä kyse.. Mutta mitäpä jos toinen onkin ihan liekeissä tulossa treffeille ja pettyy sitten suuresti??? Tämä on niin vaikeaa.
Ja entäs sitten se kun jos joskus onnistuu pääsemään treffeille (tai siis kun ensin tapaa jonkun jonka edes saattaa haluta viedä treffeille ja joka on samoilla linjoilla, eli että lähtee) niin se tuskailu ennen niitä treffejä??!! Kun jos itse on se pyytävä osapuoli niin silloin ainakin mielestäni on velvollinen keksimään sen tekemisen. Pelkkä syömään meneminen tai kahvittelu ei ehkä ole se kaikista mieleenpainuvin treffikokemus. Ehkä ensitreffeistä menee, mutta toisille jo pitäisi ainankin keksiä jotain sykähdytävämpää. Niin mutta se tekeminen. Mitä sitä voi treffeillä tehdä? Ja mihin mennä? Stadikan torni ja joku erikoisempi kahvipaikka?? Suomenlinna ja siellä oluet?? Linnanmäki?? Mutta mitä jos toisella onkin salaa joku korkeanpaikankammo, tai inhoaa veneilyä tai huvipuistoja?? Aaargh! Mutta tämä nyt on vähän turhaa tuskailua, tiedän. Pitää vain mennä intuitiolla ja tehdä sellaisia asioita mitkä sillä hetkellä tuntuu oikealta ja hyvältä. :)
Enkä minä tässä nyt treffeille ole edes menossa, vaikka tekisi mieli. Ihan vaan sen treffailun vuoksi.
