Schlagerin saldoja

Seuraava

Kohti uusia tuulia?

Tänään ja eilen olen pohtinut euroviisuharrastukseni jättämistä sellaisena kuin se nykyisin on. Sen pitäisi siis uudistua. Mitä teen? Hyvä lukija, annapa vihjettä, jos vain tiedät.

Uskomatonta, miten ihmiset hyökkäävät henkilökohtaisuuksiin, kun on kritisoinut jotakin asiaa. Miksi asiat katsotaan henkilökohtaisiksi ominaisuuksiksi? Se on jotenkin omituista.

Mistähän löytyisi uusi ja hyvä harrastus?

t. Schlager


Haaveiluja

Kuka rakastaisi minua niin paljon, että ottaisi minut kainaloonsa ja silittäisi päätäni? Mistä löytyisi hän, jolla on terve pää ja samanlaiset arvot?

Hyvä, että on jotakin untakin varten...

Haaveisiin kuuluu vain niin paljon ja niin vähän saan toteutettua. Minulla on pääkopassani paljon tekemättömiä lauluja, joita olen tehnyt euroviisuja varten. Vaan eipä ole instrumentteja. Samoin haluan olla yksi Suomen arvostetuimmista akvaristeista. Muistutan myös halustani tehdä oman kokkikirjan kasvissyöjille ja niin - se akateeminen lopututkinto olisi tarpeen.

Haaveillen,

t:Schlager


Tuli leiskuu ajatuksissa

Oijoi!

Olin tiistai-iltana Helsingissä. Meillä oli kokous, joka siirrettiin euroviisuaiheiseen homobaariin. No, paikalla musiikki soi hiukan turhan kovaa kokousta ajatellen, mutta se ei oikeastaan ärsyttänyt niinkään. Pahempi asia oli erään henkilön käyttäytyminen...

Mitä mieltä olette, rakkaat lukijat, kuuluuko aikuisen ihmisen hyvään käyttäytymiseen muiden puheenvuorojen päälle puhuminen? Entäpä huomion kerääminen itseensä? Kuinka pitäisi ajatella syyttelystä ja yhteisen toiminnan pohjan pudottamisen yrittämisestä?

Jostakin syystä johtuen minun on hankala hyväksyä tuollaista käyttäytymistä täysi-ikäisyyden ajat sitten (siis yli 10 vuotta sitten) ohittaneelta ihmiseltä. Enkä usko muidenkaan suhtautuneen asiaan kevyesti.

No, toivon, että päänsärky asian tiimoilta hellittää mahdollisimman pian!

Yst. terv., Schlager


Hauskan viikonlopun jälkeen

Perjantai meni matkustelun piikkiin. Kävelin mm. Malminkartanon huipulle, josta näkyy koko Helsinki. Niin, minullahan on vain kamala korkean paikan kammo. Meinasin vain saada pari sydäriä, pökertyminen oli yllättää muutaman kerran ja oksennuskin oli tulla muutamaan otteeseen. Onnekseni vältyin niiltä. Hauska ilta oli ja tapasin monta mukavaa ihmistä. :) Oli muuten minun ensimmäinen irc-miittini.

Lauantaina käväisin Helsingissä. Tällä kertaa kyseessä oli vapaaehtoistyö. Palatessani juna-asemalle huomasin, että raitiovaunut ovat lauantaisin klo 20 maissa täysiä Lasipalatsille mentäessä. Ja vammaisena niihin on kiva mennä, kun ei pysty kunnolla istumaan - tai siis pääse ylipäätään istumaan.

Sunnuntai oli kotioleilua. Joten ei siinä ollut mtään uutta.

Äitini taas saa aikaan minulle ajateltavaa, joten lopettelen tältä kertaa.

Parhain terveisin, Schlager :)


Kasvislasagnea?

Ei, vaan kolmas valmispizzapäivä putkeen. Nyt tänään teen sen, mitä pitääkin. Alan matkustella ja tarkoitus olisi löytää irc-kanava #suvaitsevaisuuden ensitapaamisesta. Pitäisi kai käydä kuitenkin ensin asioilla, mm. hoitaa ruoka- ja pakkausasiat.

Ihmiset, halatkaa toisianne!

t:Schlager :)


Jopa yritän...

Ensiksikin mietin sitä asiaa, kuinka pääsisin silmälaseistani eroon. Olen aina luullut, että ne ovat yksi karkoittajista, jotka inhottavat muita. Tekisi mieli teettää joskus tutkimus, kumpi sopisi mulle paremmin, piilarit vai silmälasit. Luultavasti joku neropatti vastaisi: "Rasvaimu".

En tiennytkään muuten, että Yahoo Instant Messengerin lataaminen saattaisi hidastuttaa muuten konetta. No, poistin sen. Ai niin, rakas lukija, voit saada privaattina MSN Messenger-osoitteeni, sillä uskon, että osaan antaa ajattelemisen aihettakin.

Vaan nyt pohtimaan, mitä laitan päivän ruuaksi. Kahden valmispizzapäivän jälkeen se kasvislasagnen teko houkuttaa enemmän ja enemmän...

Terkuin, Schlagerinne :)


Provolla tai ei...

Minulla on oikein hyvä taito saada ihmiset ymmärtämään ajatukseni väärin. Tuntuu välillä siltä, että tietyllä foorumilla valitettavasti viestini aina tulkitaan tarkoituksellisesti väärin. En puhu Ranneliikkeestä.

Unelmoin läheisyydestä ja rakkaudesta. Olisi mukavaa löytää ns. ihan tavallisen oloinen - vai sanoisinko luonnollisen oloinen - kumppani, jonka kanssa voisi olla sohvaperunana, eikä tarvitsisi koko ajan väitellä jostakin. Haaveita on hyvä olla.

Mistähän se oikea löytyisi? En etsi rahaa, vaikka sitä ei kyllä minullakaan ole. En etsi itselleni vanhusta, varsinkin, kun haave olisi saada jälkikasvuakin. Tuon haaveen myötä taisi karista viimeisetkin kandidaatitkin...

Tänään tein kirjeitä, hoidin yhdistysasioita ja kävin kaupassa...

Mennäänpä eteenpäin elämässä. Ehkä joku joskus muistaa minua sähköpostilla tai muulla vastaavalla...

Rakkaudella, Schlager :)


Aamuisen hetken taikaa

Tässä uhkaavasti teevesi kiehuu liedellä ja vislaus alkaa kuulua. Löysin viime yönä kaapistani pastaa ja nyt seuraavaksi olen hyökkäämässä kauppaan. Sitä ennen kuitenkin minun on jäähdytettävä tee, ajettava parta (olen siirtynyt ns. kertakäyttöteriin, joita käytän kuitenkin pari viikkoa per terä) käytävä suihkussa ja harjattava hampaatkin...

Nyt kuului ujellus ja tulppa lensi jonnekin liedelle. Menen sammuttamaan lieden ja rapsutan ehkä kissaa, joka tulikin sanomaan, että olisi aika toimia, ettei vesi haihdu.

Mitähän tämä päivä tuo tullessaan? Jotenkin minulla on hyvä olo, vaikkakin asiat voisivat olla toisinkin päin tai jopa paremminkin. Lieneeköhän syytä puolipilvisellä taivaalla, josta aurinko pilkistää välillä?

Ystävällisin terkuin, Schlager


Tervehdys lukijoille

Näinkö sitten kävi, että päädyin tänne? Kuitenkin Ranneliikkeestä on tullut iso osa elämääni. Toki kahden kuukauden kuluttua tilanne saattaa olla ihan toinen.

Alkuun pientä esittelyä varmaan itsestäni pitäisi laittaa. Olen akvaristi, euroviisufanaatikko, karaoketaiteilija ja vapaaehtoiistyöntekijä. Ikää on yli 25 mutta alle 30. Ulkoisesti havittelen hirviön olemusta - kai olenkin jo sitä jollakin tasolla. En ole umpihomo, mutta en myöskään polygaaminen. Itse asiassa olen käytännössä aseksuaali, mutta toki myönnän, ettei seksi olisi mahdottomuus, jos se oikea vain tulisi vastaan.

Vatsaa kurnii, mutta kaappi on miltei tyhjä. Ai niin, olen lakto-ovovegetaristi. Eli jos tarjoat minulle joskus jotakin, älä lisää siihen mitään lihaa, kalaa, kanaa tai äyriäistä. Kahviakaan en muuten juo, vihreä tee on parasta.

Mutta nyt ruokakaapille...

Yst. terv., Schlager :)


Seuraava