Portugali pääsi tänään tiistaina 18.5. otsikoihin Anibal Cavaco Silvan vahvistettua lain, joka sallii Portugalissa sateenkaarikansan avioliitot. Vanhoillisena katolilaisena maana tunnettu Portugali kiilasi tässä kehityksessä Suomen ohi kirkkaasti huolimatta siitä, että laissa on pieni mutta. Se kun ei salli homoparien adoptoida lapsia. Kuitenkin aika hyvin tehty maalta, jonka väestöstä noin viidennes oli vielä 90-luvulla lukutaidotonta.
Mitä tekee Suomi? On niin kiimassa siitä, kuka sai mitenkin paljon vaalirahoitusta ja keneltä, samalla unohtaen varsinaisen työnteon, eli maan kehittämisen. Niin kauan kuin hallituksen päätehtävänä on mittailla päätösvaltapeniksiensä pituutta, tulevat vähemmistössä olevat kansalaiset pysymään vailla sille kuuluvia oikeuksia.
Suomessa on puolueita ja poliittisia järjestöjä miltei kaikelle. Homoaktiiviset järjestöt ja liikkeet pyrkivät tuomaan kansantajuisesti esille arkiasioita sateenkaarikansan elämästä. Kaikki rummuttavat sitä, miten normaalia elämää homot ja lepakot elävät, ja sitä miten normaaleja he kaikki ovat. Jos jokin asia on normaali, niin miksi siitä täytyy pitää meteliä?
Olemme siis edelleen se junttidiskon luvattu maa, jossa jormat ja irmat kahlaavat pellolla saappaat lannassa puiden nyrkkiä naapurin hookkanille tämän ajaessa fillarilla ohi. Sehän on selvä homo, jumalauta! Tulemme myös pysymään junttidiskon luvattuna maana, mikäli kirkko ja valtio pysyvät pää pensaassa jäniksenhännän kokoinen vaahtopallo haarojen välissä vanhojen arvojen puolesta taistellen.
Kiitos, Marja-Sisko!
