Rippisalaisuus on yksi vanhimmista kirkon perusarvoista. Ripittäytyminen, synninpäästö ja anteeksi antaminen, ovat kolme melko keskeistä arvoa melkeinpä kaikkien kirkkojen ja uskontojen päivittäisessä toiminnassa. Voisi olettaa, että kirkko, joka on olevinaan kaiken keskellä ja määräävänsä kaikkia muita, ymmärtäisi tämän. Mutta ei näköjään ymmärrä.
Homoja, lesboja ja muita niin sanottuja poikkeavia vainotaan edelleen kolmannella vuosituhannella, mutta lapseen kohdistuva väkivalta on sallittua. On aika pettymys nähdä miten lapsiin sekaantujia piilotellaan, suojellaan ja väitetään, ettei meidän kirkossa ole mitään tuollaista. Kielletään kaikki samaan aikaan, kun lapset voivat pahoin ja jatkuvasti tulee esiin enemmän tapauksia todisteineen ja huolestuttavine suuntineen.
Kiitos Paavi, kiitos katolinen kirkko, kiitos pedofiilit ja heidän suojelijansa, kun toiminnallanne pakotitte yhteiskunnan laatimaan lain rippisalaisuuden murtamiseksi. Mikäli olisitte myöntäneet, että näin valitettavasti on käynyt ja tehneet yhteistyötä viranomaisten kanssa, niin mitään erillistä murtolakia ei olisi koskaan edes tarvittu. Loistavasti toimittu, taas. Olisikohan aika vaihtaa hiippakuntaa?
Koska muuten mahtaa tulla laki, jolla voisi kieltää kirkon ja uskonnollisten järjestöjen, kuten poliittisten puolueiden, herjaavat ja loukkaavat puheet muita kanssaihmisiä kohtaan? Sitä odotellessa.
S.S.