Viimepäivät ovat olleet erittäin hyviä. Tuntuu että koko syksy on mennyt ennemminkin aallon pohjassa kuin täällä harjalla. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta. Mietin eilen erästä ystävääni, olkoot vaikka Kata. Hänellä on kaikki nykyisin hyvin. Pieni vuoden ikäinen tyttö ja miehenkin kanssa menee ilmeisesti vaikeuksien jälkeen ihan kivasti. Nassukaksikin haukuttu pikkuinen näyttää ihan mummoltansa,isot siniset silmät ja sama ilme. Luonteensa nassukka on kuitenkin saanut äidiltään, uskomattoman omapäinen jo nyt. Aika näyttää millainen tästä perheen prinsessasta tulee:). Kata ja Nassukka tulevat käymään ensi vuoden puolella, kun minulla on synttärit ja Nassukka on oppinut kävelemään hieman paremmin. En malta odottaa.
Elämä alkaa olla sitä mitä pitääkin. En millään jaksa tuota tunteiden höykkyytystä enää yhtään. Onneksi ne ovat tasoittuneet. En kyllä tiedä onko tunteeton elämä sen arvoista, mutta kuten minulle on sanottu, koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan :)
Ulkona on upea päivä ja pitäisi lähteä koiran kanssa haistelemaan talvelta tuoksuvaa päivää. Kohta päästään jo jäälle hiihtämään. Hurttaliini vetää ja minä koitan pysyä pystyssä suksieni kanssa. Aloitettiin vetohiihto viime talvena ja hauskaa oli yllin kyllin, kuten myös mustelmia.
Saattaa olla, että näistä blokkauksistani tulee hypertylsiä. Toisaalta bittiavaruus on ollut hyvä dumppauspaikka ahistukselle:)
Pitäisi alkaa kertaamaan ranskaa, ehkä tässä joku päivä blokkaan jotain en francais.
J'ai besoin une petite amie ;)
