Taas on paha mieli, kun ei voi auttaa rakastaan. Ei osaa sanoa oikeita sanoja, ja hiljaisuuskaan ei ole hyvästä, kun luullaan välinpitämättömäksi.
Sisällä raastaa oma voimattomuus.
Onneks sentään on tulossa taas vähän valoisampiakin aikoja, ansaittua lomaa ja irroittautumista arjesta.
Kun nyt vielä saisi unen päästä kiinni, tiskaamaan kun ei enää viitsi ruveta :D
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!
2 kommenttia
sleepygay
10.10.2006 23:57
Itsekin olen joskus huomannut, miten vaikeaa toista on auttaa. Joskus se onnistuu niin helposti, mutta joskus tulee semmoinen tilanne, että ei oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kannattaa silloin olla vain kiinnostunut ja kuunnella ja kysellä kumppanilta tarkemmin mikä on vialla. Tosin en tiedä tätä teidän tapausta kovinkaan tarkkaan. Voimia ja ja jaksamista sulle! Joskus on vaikeampia aikoja, mutta kyllä ne hyvätkin sieltä tulee. Olen sen omakohtaisesti huomannut.
Ps. Jos haluat, voit tulla meille tiskaamaan... xD
martin
11.10.2006 12:08
Voimia! Pidä huoli omasta jaksamisestasi myös...ei ole järkeä, että molemmat olisitte kurjuudessa.