Näin naapuria tänään. Ukko tuli ovella vastaan ja avasi minulle oven, mutta niin, että oli selin minuun. Sanoin: kiitos.

Olen huomannut sellaisen, että meidän kulttuurissaame ei saa valittaa, ottaa kantaa tai arvostella. Kaikenlainen paska pitäisi niellä ja hyväksyä: mihinkään asiaan ei saa puuttua. Siksi homoja inhotaan joissakin piireissä, joiden mielestä me olemme toisen luokan kansalaisia, joiden pitää pitää turpansa kiinni.

Meillä herkästi salaillaan, valehdellaan ja tehdään päätöksiä piilossa. Avointa keskustelua ei sallita tai se estetään. Sitä tapahtuu sekä paikallisella että valtiollisella tasolla eikä kansanäänestys ole suosittua ( " meidät on valittu ja me saamme päättää, siksi ei tartte kertoo etukäteen eikä kutsua toimittajia paikalle " ).

Täällä yksi toinenkin työläismies käänsi minulle selkänsä taannoin: se on totaalista poissulkemista. Työläismiehelle homous on iso tabu. Miksi? Ehkä sen takia, koska siellä miesten yhteisöllisyys on läheisempää kuin monessa muussa ammatissa ja kaikki tekevät yhtäaikaa samoja asoita: harrastavat samaa ja tekevät samaa. Yhteisö on homogeeninen. Miehen rooli on kapea ja ahdas. Sellaisissa kulttuureissa homofobia on tavallista. Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon työläismies koskettelee kavereitaan ja minkälaisia ne tilanteet ovat. Suomalainen ei paljoa koskettele tai halaile. Etäisyys on valtava. Ei kosketella eikä ilmaista tunteita. Joku sanoisi, että " cool ", mutta minusta se on samanlaista ja yhtä naurettavaa kuin Kaurismäen parodiat suomalaisista. Vietnamilaisista maahanmuuttajista tuli heti masentuneita, kun sisäistivät suomalaiset arvot. Minusta ne saisi heittää jorpakkoon. Eduskuntammekin on varsinainen kidutuslaitos omalla minuutti-aikataulullaan, mistä maailmalla viis veistaaan, mutta joista me ( tai he siellä eduskunnassa) osaamme olla tyhmän ylpeitä ja olevinaan, niinkuin se muka ketään kiinnostaisi.