Motoristinallen matkakertomuksia

Kun motoristikärpänen pääsee puremaan, niin ensimmäisenä tarvitaan kaksipyöräisen rautahepan kuljettamiseen tarvittava kortti. A1-, A2- tai A-kortti iän ja kokemuksen mukaan. Autokoulut, jotka tarjoavat koulutusta moottorpyörän ajamiseen, eivät aina kerro hintaa ihan tarkkaan. Kannattaa siis verrata hintojen lisäksi sitä, mitä rahalla saa.

Joillain kouluilla viranomaismaksut ja muut lisäkustannukset sisältyvät hintaan. Jotkut taas vaikuttavat huomattavasti halvemmilta kuin muut, mutta joudut maksamaan lisämaksut itse. Lisäkuluja tulee mm. ajokorttihakemuksesta, teoriakokeesta ja itse ajokokeesta.

Kun päätät aloittaa harrastuksen, niin olipa pohjatietosi ja kokemuksesi mikä tahansa, niin ajokoulutus on joka tapauksessa edessä, joitain poikkeuksia lukuunottamatta.

Ajovarman hinnasto 2017:
Ajokorttihakemus, 40 euroa
Teoriakoe 31 euroa
Ajokoe (hallintakoe ja liikenteessä ajaminen) 65 euroa

Kannattaa siis koulujen hintavertailun sijaan verrata itse vastinetta rahalle. Ajokoulutuksen tasosta voi ja kannattaa lukea motoristifoorumeista ja kysellä tutuilta, millaiset kokemukset heillä on. Hankala opettaja ei välttämättä ole aina se huonoin, kun puhutaan turvallisuudesta ja valmiuksista kohdata hankaliakin tilanteita. Niitä tulee joka tapauksessa.

Itselläni kävi todella hyvä munkki A-kortin suorittamisessa. Kouluttajana toimi moottoripyöräpoliisi, joka teki ajokoulutushommia harrastuksenaan ja inssiajossa oli yksi Suomen tarkimmista tutkintovastaavista. Ihan helpoimmasta päästä se ei ollut, mutta kaikki se säätö ja vääntö tuli jo ensimmäisen viikon aikana tarpeeseen, kun syksyiset kelit oli kastelleet suojatiet.

Älä maksa liikaa. Älä päästä itseäsi liian helpolla.
Varsinainen oppiminen alkaa vasta, kun pääset tien päälle.

Syksy ei ehkä ole ihan paras hetki aloittaa motoristiaiheista blogia, kun kohta on hyhmä ja jää. Tiet hiljenee, kelit pimenee ja ratakalustoa huputetaan talvea varten. Mieli vie kesän rientoihin ja hetkiin tien päällä hvyien miesten ja naisten kanssa ajamiseen. Hienoja hetkiä, upeita maisemia, hyvää yhteishenkeä ja muutama ikävämpikin tapahtuma mahtuu tähänkin kesään. Ehkä isoin ja tunnerikkain hetki oli Toni "Good will biker" Hynysen muistoajo, jonka aikana iso mies joutui välillä avaamaan visiirin ja pyyhkimään silmiä.

Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja alkaa olla aika viimeisten ajojen. Kohta on mustaa jäätä ja kylmä. Viime vuonna urheimmat ajoivat vielä lokakuussa, mutta henkilökohtaisesti en laske pilkkihaalareita ajovarusteiksi. On aika viedä kaksipyöräinen ystävä lämpimään talviunille. Varmasti vielä tulee hienoja syyspäiviä, jolloin haluaa taas kuulla sen tutun jytkeen ja nähdä maisemien vaihtuvan pyörän päällä. Turvallisten ajokelien aika alkaa tältä kesältä olla kuitenkin kohta ohi. Haikeana, mutta pakon sanelemana alan itsekin valmistautua syyshuoltoon ja henkisesti siihen, että kohta mennään bussilla. Naama peruslukemilla ja ahtaasti.

Kiitos, kesä 2017. Olit hieno, vaikka et niin aurinkoinen ollutkaan. Hyviä muistoja, hienoja tapahtumia, laulua ja naurua, itkua ja yhteishenkeä, nautinnollisia kilometrejä ja joskus myös läpimärkänä munat jäässä ajelua. Kaikkea tätä oli kesä 2017.

Kohti talvea ja kesää 2018.