Syksy ei ehkä ole ihan paras hetki aloittaa motoristiaiheista blogia, kun kohta on hyhmä ja jää. Tiet hiljenee, kelit pimenee ja ratakalustoa huputetaan talvea varten. Mieli vie kesän rientoihin ja hetkiin tien päällä hvyien miesten ja naisten kanssa ajamiseen. Hienoja hetkiä, upeita maisemia, hyvää yhteishenkeä ja muutama ikävämpikin tapahtuma mahtuu tähänkin kesään. Ehkä isoin ja tunnerikkain hetki oli Toni "Good will biker" Hynysen muistoajo, jonka aikana iso mies joutui välillä avaamaan visiirin ja pyyhkimään silmiä.
Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja alkaa olla aika viimeisten ajojen. Kohta on mustaa jäätä ja kylmä. Viime vuonna urheimmat ajoivat vielä lokakuussa, mutta henkilökohtaisesti en laske pilkkihaalareita ajovarusteiksi. On aika viedä kaksipyöräinen ystävä lämpimään talviunille. Varmasti vielä tulee hienoja syyspäiviä, jolloin haluaa taas kuulla sen tutun jytkeen ja nähdä maisemien vaihtuvan pyörän päällä. Turvallisten ajokelien aika alkaa tältä kesältä olla kuitenkin kohta ohi. Haikeana, mutta pakon sanelemana alan itsekin valmistautua syyshuoltoon ja henkisesti siihen, että kohta mennään bussilla. Naama peruslukemilla ja ahtaasti.
Kiitos, kesä 2017. Olit hieno, vaikka et niin aurinkoinen ollutkaan. Hyviä muistoja, hienoja tapahtumia, laulua ja naurua, itkua ja yhteishenkeä, nautinnollisia kilometrejä ja joskus myös läpimärkänä munat jäässä ajelua. Kaikkea tätä oli kesä 2017.
Kohti talvea ja kesää 2018.
