Tosta edellisestä bloggauksesta saattaa saada sen käsityksen, että oon vähän ihastunut tyttöön, joka on 99% todennäköisyydellä hetero ja nyt oon heti pohtimassa, että voi kun uskaltaisin kertoa sille et tykkään siitä. Ei, ei ole suunnitelmissa säikytellä sitä (vaikken kauhean pelottava olekaan;).Näin oon ainakin kuullut).
Pohdin ihan yleisesti elämääni, miten en oo koskaan uskaltanut kenellekään kertoa tunteistani, ja tuskin uskallan siis jatkossakaan. Enkä usko, että uskaltaisin vaikka tietäisin että kyseinen tyttö ois tytöistä kiinnostunut ja vapaa. Koska siinä on vielä se isoin ongelma jäljellä: eihän kukaan nyt MUSTA voi tykätä? Ainakaan, jos mä tykkään siitä.
Mä mietin myös että ihan oikeinhan tää menee: että TIETYSTI mun pitää odottaa, että se, josta tykkään, tekee aloitteen. Koska vain silloin voin olla varma, että se tykkää musta. Muutenhan mä joko tuun torjutuksi tai sitten se toinen vaan on liian kiltti sanomaan suoraan et menepäs nyt pois äläkä luule itsestäs liikoja.
Niin, minähän teen aina aloitteen, kun tykkään jostakusta. Niinpä.
Että yksinäinen elämä odottaa.
2 kommenttia
millikan
13.10.2006 11:48
Been there, done that, no t-shirt yet (pitäisiköhän sitä oikeasti painattaa sellainen "eihän musta voi kukaan tykätä" t-paita...sopivan Mentalwear-henkinen idea).
svar
18.10.2006 14:42
Hyvä idea:) Kävin muuten sun kommentin innoittamana Mentalwearin kotisivuilla kattomassa paitavalikoimaa, siellä oli muutama, jotka mun on kyllä ihan pakko saada!