Kumma, kun ei selviä jostain juhlapyhästä syömättä ja juomatta. Alunperin ei ollut mitään tarkoitusta viettää pääsiäistä. Oikeastaan unohdin kokonaan sen ja ostin ihan normi ruokatarvikkeet kotiin. Sitten aivan hetken mielijohteesta lähdettiin Helsinkiin hotelliin kolmeksi päiväksi. Tietysti käytiin ravintoloissa syömässä hyvin ruokajuoman kera ja muutenkin oli juomaa varattuna. Antaa nyt sitten mennä nämä kolme päivää ja sitten takaisin pisteille. Kotiin päästyä pitikin saada mämmiä kerman ja sokerin kera sekä jostain puskan takaa tuli suuri halu tehdä karjalanpiirakoita munavoilla. Menköön nyt vielä tämä ilta ja sitten pisteille. Sunnuntaina tulikin vain syötyä leipää ja mämmiä. Siitä tuli noidankehä, josta ei päässyt pois. Meni kulunut viikkoa hokien itselle, että huomenna sitten takaisin pisteille.
Meni koko viikko täysin persiilleen, josta ei ole muuta seurausta, kuin plussaa näyttävä vaaka.
Vanhoista tavoistaan voi olla vaike luopua tai muuttaa niitä. Sanotaan, ettei vanha koira uusia temppuja opi. Koko aikainen pieni napostelu ja mielihaluihin sortuminen on minun vanha paha tapa, josta en meinaa päästä eroon. Tuosta tavasta olisi ehdottomasti päästävä eroon, jos haluan ylläpitää tulevaa tavoitepainoani. Ei ole edes mitään järkeä laihduttaa, etenkään suurta määrää, jos ei edes pysty pitämään kiloja poissa.
Salilla käynti vastaavasti on mennyt hyvin. Vaikka välillä on sellanen ei jaksa-fiilis niin kuitenkin siellä tulee käytyä. Kun saa itsensä sinne raahattua niin ihan mielellään siellä heiluu. Varmaankin pitää omaohjaajan kanssa katsoa kunto-ohjelmaani. Heidän suosituksensa on uusia ohjelma 2-3 kuukauden välein.
Nyt vaan tsemppaan kovasti ja lasken pisteet ja pidän päivä kirjaa
Kevätkin on jo pitkällä!
