Tuulten matkaan

On yllättävää saada viesti vieraalta, tätä blogia seuranneelta. Torson henkistä pyykkäystä on kaivattu. Se lämmitti mieltä.

Torso siis pyykkää edelleen, vaikkei olekaan enää kirjopyykkiään täällä tuuletellut. Blogeja luen edelleen ja keskusteluja seuraan melkein joka päivä. Minulla vain taitaa olla vastaava tilanne kuin kesäpojallakin. Hän harmitteli avoimuuttaan kotiriidoissaan; minäkin olen päättänyt huuhtoa pyykkejäni oman rakkaani kanssa. Talvella alkanut rakkaus siis jäi, vaikka lumet lähtivätkin. Enää eivät kevään kuhertelevat linnut tuo surua puseroon, vaan täyttävät takin lämmöllä ja nostavat suupieliä virneeseen. Ihastumisen alkuhuumasta oli kiva kuuluttaa kaikille, mutta rakkaus on jotain niin henkilökohtaista, että sitä en halua jakaa muiden kanssa. Enkä ehkä osaisikaan. Jotain niin kokonaisvaltaista se on. Vanha vakiintuu uhkaavasti! :)

Pahoin pelkään, että blogi on tehnyt minun osaltani tehtävänsä. Se auttoi hetken aikaa tuulettamaan arkipäivän asioissa hämmennettyjä ajatuksia. Tämä pyykkitupa on paikka, jossa voi kertoa mistä vaan. Keskeyttämättä ja kritiikittä. Nyt minulla on pyykkikaveri livenäkin. Se tosin keskeyttää ja kyseenalaistaa. Ja siksi minä sitä rakastankin.

Torson kevyt kirjopyykki siirtyy siis ulkomaailmaan. Palaan, jos siltä tuntuu. Mutta raskaasta mattopyykistä aion selviytyä kultani kanssa kahdestaan.

Raikkaita kesätuulia! :)