Tänään on vietetty ruotsalaisuuden päivää. Aloin aamulla miettiä, miksi sitä vielä vietetään. Tiedän, että halutaan pitää mielissä ruotsinkielisten oikeus kieleensä ja kulttuuriinsa, oikeus olla oma itsensä muiden joukossa. Halutaan muistuttaa valtaväestölle vähemmistöstä. Itse olen suomensuomalainen. Ruotsinkielisiin olen törmännyt vain asuessani täällä pääkaupunkiseudulla - ja toki Strömsössä.
Haluaisinko itseni kunniaksi homoseksuaalisuuden päivän? Sateenkaarilipun liehumaan, teema-artikkeleita päivän lehtiin ja juhlapuheita samanmielisten tilaisuuksiin? En halua. En usko, että siitä olisi meille mitään riemua, kuten en usko tästä ruotsalaisuuden päivästäkään olevan iloa suomenruotsalaisille. No, ehkä joillekin pönötysintoisille. Eiköhän yhdessä elämiseen parhaiten totu ja toisen kunnioitukseen opi kohtaamalla ihmiset itsenään. Muistuttamalla mediassa mukavin väliajoin. Asiayhteyksissään ilman kalenteripakkoa.
Vai olenko vain suvaitsematon? Ärsyttääkö minua niiden toisenlaisten nostaminen lipputankoon? Olisivat keskenään? Asuuko minussa punaniska rasisti? Eihän tämän aamun piiskaava lumipyrykään ollut mitään suomenruotsalaista! Siihenhän kuuluvat ne vaaleat housut ja purjehduskengät, valkoinen kymmenen hampaan hymy ja auringon paahtamat kutrit. Ei suomenruotsalaisuus ole märkiä rättejä kasvoille! Se on kesää, tennistä ja purjehdusta, lämpimien syysöiden sukujuhlia. Tykkylumen katkomat sähköt kuuluvat itäsuomalaisille.
Metroaseman uusi mainos ilahdutti. Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla oli tyylikkäästi tuotu tähän päivään: keskimmäinen pojista oli musta, vastarannalla Ruoholahden telakka. Tätähän tämä on! Mogadishu Avenuekin alkoi telkkarista... Ei kai näin monikulttuurisessa Suomessa enää kenenkään omaa ylistyspäivää tarvita. Ei ruotsalaisuuden sen enempää kuin homokulttuurinkaan. Menikö jo Mikkelin-juna?
Vai olenko silti suvaitsematon? Metrossa koko vaunu yritti vajota maan alle. Edessäni seisonut pikkupoika ei kyennyt, vaan nauroi partaansa. Eihän metrossa saa laulaa ääneen! Nuori nainen piti iPodiaan hellästi kämmenissään ja lauloi silmät ummessa Madonnaa.
You only see what your eyes want to see
How can life be what you want it to be
You're frozen
When your heart's not open
Niin... Minä keski-ikäistyvä äijä. Minä yritän.
3 kommenttia
sleepygay
6.11.2006 23:07
Itsekin olen miettinyt, että mihin sitä Ruotsalaisuuden päivää tarvitaan. Ja teidän minäkin, että onhan se tietenkin ihan hyvä, että semmoinen päivä on, kun silloin ala-asteella kerrotaan penskoille se karu totuus, että täällä asuu semmoisia ihmisiä, jotka puhuu ruotsia.
Mutta onhan täällä muitakin. Onko meillä Inkeriläisyyden päivää? Homojen päivää? Venäläisten päivää? Ehkä Rotsalaisuuden päivän tilalla pitäisi olla monikulttuurisuuden päivä. Miksi jokaiselle vähemmistölle ja enemmistölle pitäisi olla oma päivänsä? Kaikkihan me ollaan kuitenkin tässä yhdessä enemmistössä, eli ihmisiä.
martin
7.11.2006 00:36
Jag kan hålla - till en viss utsträckning med tanke på finlandssvenskheten - med er om att minoritetsfrågor gäller många kulturer i Finland. Vi bör godkänna alla som människor. Sedan finns det ju nog skillnader, som gärna skall respekteras. Nuförtiden tycks finlandssvenskheten bli så lätt bortglömd...dagar som firas och bara det finskspråkiga syns. Finlandssvenskar har en lång historia och är en organisk del av Finland.
millikan
7.11.2006 12:15
Onhan meillä vaparit, sitten pitäisi saada vielä ne viralliseksi juhlapäiväksi kalenteriin. Saamelaisilla on käräjänsä joskin niitäkään ei kyllä muualla Suomessa juuri rekisteröidä...
Ehkä useampi vähemmistö tarvitsisi ne omat viralliset juhlapäivänsä. Ei muuta kuin rummuttamaan!