En minä yleensä ole näin hengellinen ihminen. Koen tarvetta yrittää selitellä, että vaikka minä nyt uskonkin suunnilleen niin kuin kirkko opettaa, olen ihan järkevä ihminen ja teen ihan omia ratkaisuja elämässä. Tai jotain sinnepäin. Pidänkö itse suurempia ennakkoluuloja pystyssä itseäni ("uskovaa") kohtaan, kuin mitä muut pitävät?
Oli miten oli, en yleensä ole näin hengellinen ihminen. Olen tänään rukoillut useamman kerran, olen laulanut hengellisten laulujen mukana, olen lukenut Raamattua ja Lutherin isoa katekismusta (!), mitä ainakin olisin vielä kaksi kuukautta sitten pitänyt Joidenkin Muiden Kirkon Työntekijöiden Tyypillisenä Toimintana, Mutta Ei Minun Ainakaan. Mutta elämässäni on nyt Ratkaisematon Tilanne, johon minulla ei tällä hetkellä ole mitään vaikutusvaltaa. Minun pitää odottaa, miten asia ratkeaa. Tämä Ratkaisematon Tilanne on minut pakottanut - tai kutsunut - rukoilemaan, kun ei muutakaan voi.
Ratkaisematon Tilanne on saanut minut miettimään Jeesuksen kiusauksia autiomaassa. Olen jotenkin aina ajatellut, että autiomaa-aika on (ainakin Jeesuksen tapauksessa) aikaa, jota vietetään runsaasti rukoillen ja jotenkin kovin pyhällä tavalla. Itsekin koen olevani yhdenlaisessa autiomaassa, mutta lähinnä kököttäväni jonkin kallionkielekkeen alla odottamassa. Järjellä ajateltuna tilanne voi kääntyä mihin tahansa, mutta olen tehnyt kylmällä järjellä päätöksen uskoa päättömästi Jumalan tahtoon tässä asiassa.
Uskon, että Jumalan tahto on hyvä. Uskon, että hän ottaa huomioon kokonaistilanteen. Uskon, että ratkaisu on minulle myönteinen. Pelkään, että on tyhmää uskoa. Pelkään, että Jumala tahtoo kouluttaa minua tai jotain muuta raivostuttavaa. Pelkään menettäväni kasvoni, jos asia ratkeaakin minulle epäsuotuisasti. Ja pelkään, että kasvojen menetys on tarpeen, jotta pääsisin turhasta ylpeydestä. Hetkittäin uskon, ettei ole mitään pelättävää. Välillä pelkään, että uskon väärin.
Joskus olisi helpompaa, kun ei uskoisi ollenkaan. Sitten ei millään olisi mitään väliä - minkä takia on paljon helpompi elää, kun uskoo.
6 kommenttia
Nermal
11.2.2010 08:36
Tervetuloa bloggaajaksi!
Itse en oikein osaa uskoa Jumalaan siinä määrin persoonana, että siihen liittyisi sellaisia käsitteitä kuin tahto. Turhan usein ihminen tuntuu rakentavan Jumalan omaksi kuvakseen, jolloin Jumalalla olisi samat inhimilliset piirteet kuin ihmisellä, ja usein jopa samat mielipiteet kuin uskovalla. Mutta jumalakuva (ei jumalankuva) on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä kukaan voi sanella millaiseen Jumalaan itse kunkin pitää uskoa. Ei edes kirkko.
Vaikutat pohdinnoissasi hyvin rehelliseltä ja niitä on mielenkiintoista lukea!
Splenetic
11.2.2010 12:07
Hmm.. pidän rehellisestä pohdiskelustasi, mutta mukaan on päässyt erittäin suuri virhe. Ajatus, että meillä uskonnottomilla/ateisteilla on muka helpompaa kun millään ei ole mitään väliä, on täysin tuulesta temmattu. En tunne ainuttakaan ateistia, jolle millään ei ole mitään väliä. Väittäisin tilanteen olevan täysin päinvastoin: meillä ei ole ennalta saneltua ajatusmaailmaa, joten joudumme tekemään sen itse, ja se taas vaatii loputtomiin ajattelua, pohdiskelua, ajattelun muutosta, epävarmuuttakin. Itse näkisin, että teille uskoville tietyillä asioilla ei ole mitään väliä, koska joku toinen on jo ajatellut ja tehnyt päätökset teidän puolestanne. Siksi väittäisin olevan helpompaa elää kun uskoo.
aletheia
11.2.2010 15:15
Splenetic, en väittänyt että uskonnottomalla tai ateistilla olisi helpompaa. Pohdin, josko itselläni olisi helpompaa, jos en uskoisikaan. Lisäksi haluaisin argumentoida, että uskovienkin piirissä on nykyään niin suuri sisäinen vaihtelu ajatusmaailmoissa ja uskonkappaleissa, että tuota pohdintaa joutuu joka tapauksessa harrastamaan. Mutta voi se olla, että loppujen lopuksi on helpompaa elää kun uskoo.
Jusa
15.2.2010 15:56
Rukouksissasi olen mukana.. joskus on kuitenkin vaikeinta/tuskallisinta sanoa: Tapahtukoon Sinun tahtosi.. sillä se voi olla erilainen kuin minun. Toivon asialle "oikeaa" ratkaisua, joka on myös sinulle myönteinen.
Splenetic
17.2.2010 12:43
Okei, ei ollut tarkoitus laittaa sanoja suuhun, pahoittelen.
aletheia
24.2.2010 00:12
Hyvä vaan kun tulee keskustelua.