how i become me

Ootko mun kulta se sanoo mä tykkään susta. Kyllä mä oon sun vaikken voikaan olla. Käärin hammasharjan talouspaperiin ja laitan laukkuun. En tule tänne enää. Me ei voida nähdä enää. Itken itken itken. eikä Terhi soita. Mä en pysty tähän ilman sitä. Eikä se soita vaikka kuinka toivoisin. Nytkö muka pitäisi vain jatkaa elämää niin kuin ei mitään niin kuin ei Terhiä olis ollutkaan niin kuin en olisi viime yönä vielä ollut sylissä. En voi uskoa tätä todeksi ettei yhtäkkiä enää voi olla niin. Yhtäkkiä ei ole enää mitään. Terhi ei soita.

Kun yö vaihtuu aamuun kaunein nainen hengittää raskaasti vieressäni enkä kestä ajatusta siitä että tämä hetki loppuu. Tiedän ettei tämä voi jatkua ja minun on lopetettava tämä koska satutan itseäni koko ajan enemmän ja enemmän tämä on koko ajan minulle tärkeämpää ja itken itken itken. Tiedän ettei hän oo koskaan mun niin miks en lähde jo.

niin ja sen verran pitää vielä sanoa siitä terhistä että ei kyllä ole mitään niin kaunista kun se kun vain vaaleat hiukset näkyvät peiton alta ja unen ja valveen rajamailta huulet tavoittelevat sanoja mutta eivät löydä ja vain painuvat omilleni ja haluan vain suojella ja hoitaa ja antaa hänelle kaiken mitä hän ikinä tahtoo vaikka tiedän ettei hän kaipaa sitä mutta tahdon vain kietoutua häneen peiton alle lämpimään ja toivon ettei kello ikinä soita ja vie häntä sängystäni ettei ikinä tarvisi nousta keittämään kahvia eikä avata tietokonetta tarkistaakseen millä pääsee jonnekin ihan väärälle puolelle helsinkiä.

en ajattele terhiä. en ajattele yhtään. hän ei ole mielessäni hetkeäkään. mietin aivan kaikkea muuta. en ajattele terhiä en ajattele terhiä en ajattele terhiä. en ollenkaan mieti mitä hän puuhaa tai koska voimme taas nähdä. olen oikeastaan melkein kokonaan unohtanut terhin. en yhtään muista miltä hän näyttää. en ollenkaan mieti että pitääkö hän minusta vai ei. mielessäni ei yhtään pyöri viime sunnuntai. hän ei ole käynyt mielessäni kertaakaan tänään paitsi koko valveilla olo ajan ja vielä unissakin.