Kielletty rakkaus

Ei ollut mikään tavallinen tiistai, oli hyvin erityinen sunnuntai.

Siellä ravintolassa vilkuilin vaivihkaa, salaa kuten varatun miehen täytyy tehdä. Jäin kiinni, huomasit – et kerran vaan useammankin. Ajattelin realistisesti, saavuttamaton tapaus. Poistuimme ystävieni kanssa seuraavaan paikkaan. Vielä muutama paikka lisää. Lisää olutta, liian monta. Kiitos Hans.

Aamuyöllä viimeinen kapakka, ravintola, jossa en ole koskaan ennen käynyt enkä varmaan koskaan toista kertaa tule menemään. Sinä olit siinä kadulla ravintolan ulkopuolella. Menin ystävieni kanssa sisälle, mutta palasin takaisin ulos luoksesi. Olit minulle magneetti, joka veti puoleensa. Tulit kanssani sisälle.

Mitä juot? Yhden oluen. Tarjoan. Ei tarvitse. Tarjoan silti.

Maailma pysähtyi ympärillämme. Ei ollut ketään muuta kuin me kaksi; yhden oluen ajan. Tai oli siinä läsnä eräs kolmaskin. Jossakin siinä oikealla yläviistossa hymyili astraalihahmona musta mies lierihattu päässään. Suutelimme pari kertaa siinä kaikkien normiheteroiden keskellä. Ei tullut edes mieleen, että kahden miehen välisissä hellyyden osoituksissa voisi olla jotakin paheksuttavaa tai edes siinä, että ikäeromme oli huomattavan suuri. Sitten tein, mitä vanhemman varatun miehen täytyy tehdä, poistuin.

Kotiuduttuani tunnustin: olen rakastunut ja ehdottomasti aivan liian nuoreen mieheen. Kyyninen ja aivan realistinen kommentti: ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Emme vaihtaneet puhelinnumeroita tai edes sähköpostiosoitteita. Jätin kuitenkin oven raolleen, annoin paikkakoordinaatit. Jos joskus tulet ja avaat sen oven, maailma saa pysähtyä. Maailma on meidän ja se hymyilköön kanssamme.

Kohtalo on oikukas, eikä sen kanssa pidä leikitellä. Jotenkin kuitenkin uskon vahvasti, että se pieni musta mies sateenkaaren tuolta puolen saa vielä kerran polkumme yhteen.

Kirjoitin tämän täysin tietoisena siitä, että kirjoituksen lukee puolisonikin ja lukuisa joukko ystäviä ja tuttuja. Iän myötä olen kuitenkin oppinut, että on olemassa hetkiä ja asioita, joita ei pidä eikä saa katua tai hävetä.

Toivottavasti sinäkin eksyt tämän kirjoituksen pariin.

Ja lopuksi: kiitos vielä kerran Morgan Kaikesta!