Täpärä pelastus

... ainakin omasta mielestäni. Alkava työpäivä oli vesittymässä puolivillaiseksi epälevoksi "virkistäytymispäivillä", joista oli etukäteinen aavistus, ettei se kuitenkaan niin hirveästi virkistä. Suuri todennäköisyys, että joutuisin enimmän aikaa valitsemaan vaiti tai eri mieltä olemisen välillä. Kummatkin olisivat hauskempia pieninä annoksina, ei koko päivän projekteina.

Ehkä reissu silti virkistäisi, jos olisi muuten aikaa runsaasti käytettävänä, tai jos virkistyminen ei olisi vaatinut parin tunnin istumista autossa. Kas vaan, tälläkin kertaa autossa istumisen ja väkinäinen seuranpitäminen näyttää herättävän ahdistusta... Ja kun on kerta kaikkiaan tottunut pyörään ja junaan, pienessä metallikorissa kököttäminen alkaa itsessäänkin ahistaa.

Tiesin tämän ihan hyvin jo pari päivää sitten, mutta taas lipsuin jees-meininkiin ja vielä eilen lupailin hypätä aamuiseen autokyytiin. On näköjään hankalaa sanoa EI kun ihmiset koettavat kovasti järjestää asioita, sillä oletuksella, että yhdessä oleminen ja touhaaminen on kaikkien toiveena.

Aamulla levottomien unien jälkeen tajusin kirkkaasti, ettei mitään saumaa. Jos "virkistäydyn" tänään, pitäisi tehdä sunnuntaikin töitä = viikon ainoa vapaapäivä ja parisuhdepäivä menisi sen sileän tien. Jos olisin suoraselkäisesti jo alun perin todennut, ettei ehdi, hävettäisi vähemmän. Mutta viime hekten tekstariperuutuksetkin on onneksi keksitty. Ehkä ensi kerralla voin peruuttaa jo etukäteen, tai varmistaa että tilaisuus on sellainen mistä voi fiiliksen mukaan myös liueta.

Unessa löysin Indiana Jones -tavaroita [ja muumiohaudan hiekkaa] vanhasta neukkukirjahyllystä [lundioistahan olikin tosiaan puhetta eilen] ja kirmasin pakoon naapurihuoneesta sännännyttä ulkomaista ravintoloitsijaa, jolla oli huima teurastusveitsi - ja pakenin kuudennen pohjoismaisen valtion [joka oli ilmestynyt Ruotsin ja Norjan väliin] pääkaupungin kaduille ilman työreppua, joka hautautui ison sorakasan alle.

Nyt pakenen vähän vähemmän dramaattisesti vähäpätöisemmän kaupungin halki Saarelle parin työtekstin kanssa. Ihan oma virkistäytymispäivä - ei töistä vapaa, mutta enemmän oman mielen mukaan suunniteltu joka tapauksessa. Siitä kai tämä bloggailukin lähti liikkeelle, siinä toivossa että saisin vähän ryhtiä ja selkoa siihen, teenkö asioita yhtään sinnepäinkään kuin itse haluaisin. Näköjään pidän omaa puoltani vähemmän kuin luulin, vaikka ehkä sentään enemmän kuin nämä tekstit antavat ymmärtää.

---

Työpäivä oli lopulta oikein onnistunut virkistäytymispäivä. Täällä pitää pyöräillä tunnin verran päästäkseen hiljaisuuteen, mutta sitten löytyy hieno hiljaisuus. Vesi oli tyyntä. Vain yksittäinen talitiainen sätti keltaisesta koivusta. Tekstit valmistuivat.