Anton ja Edgar, miespari Latviasta

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 2

Riikalainen päivälehti Diena kertoo tänään latvialaisesta miespariskunnasta, Antonista ja Edgardista. He ovat eläneet yhdessä 2,5 vuotta. Heidän mielestään Riian tilanne ei ole erityisen paha verrattuna esim. Moskovaan, jossa toissa viikolla pride-paraati kiellettiin tai Kiovaan, jossa viime viikolla oli väkivaltaa pridea vastaan. Riiassa ei ole samanlaisia järjestäytyneitä radikaaliryhmiä kuin Venäjällä tai Ukrainassa. Myöskään kristillinen lahko New Generation ei pysty haalimaan kokoon suuria kannattajajoukkoja.

Riiassa on kuitenkin oltava varovainen. Esim. käsi kädessä ei kannata kävellä kadulla. Monien heidänkin tuttaviensa kimppuun on hyökätty, koska he näyttävät parilta tai kävelevät käsi kädessä. Arjessa syrjintää eivät juuri kohtaa muut kuin ne, jotka toimivat hyvin näkyvästi. Anton on kerran tullut hakatuksi, ja silloin katkesi hammas.

Kun Edgarin äiti sai tietää poikansa homoudesta veljen vaimolta pari vuotta sitten, se oli jonkinlainen draama ja paljon kyyneleitä, mutta tilanne on tasoittunut. Asiasta keskusteltiiin, ja nykyisin äiti on se, joka puolustaa poikaansa. Veljen kanssa tilanne on hyvä ja avoin. Hän on vanhempi, älykäs ja humaani. Nuoruudestaan Edgar kertoo, että hänen suhteensa omaan homouteen oli ristiriitaista. Kuitenkin yliopistolla hän tapasi homoja, ja se auttoi häntä hyväksymään oman itsensä.

Ulkonäön perusteella ei voi tietää, kuka on homo tai hetero. Jos katsoo kymmentä homoa, niin heistä ehkä yksi tai kaksi käyttäytyy feminiinisesti. Se on ilmeisesti harkittu käyttäytymistapa, koska sillä tavoin voi löytää muita homoja.

Anton on nykyään perhelääkäri. Potilaat eivät tiedä hänen homoudestaan, mutta hän ei kuitenkaan piilottele asiaa.

Miesparin tarina Diena-lehdessä

2 kommenttia

  • 1 / 2
  • Jussi
  • 1.6.2012, 20.50
Hienoa, että osataan taivuttaa Riika - Riian, mutta Riiassa asuvat ovat riikalaisia, ei riialaisia
"Ulkonäön perusteella ei voi tietää, kuka on homo tai hetero. Jos katsoo kymmentä homoa, niin heistä ehkä yksi tai kaksi käyttäytyy feminiinisesti. Se on ilmeisesti harkittu käyttäytymistapa, koska sillä tavoin voi löytää muita homoja."

Kuinkahan pitkälle tämä mahtaa pitää paikkansa? Lienee totta, että nimenomaa omaksutuilla käyttäytymistavoilla on suuri rooli, mutta kummin päin? Olen ollut pikemminkin havaitsevinani, että vanhemmiten käyttäytymistavat kouliintuvat vankemmasti kohti maskuliinisuutta. Nuorempana käyttäytymistavat ovat vapaammat. Mikä käyttäytymistapa lienee homojen kohdalla oikeastaan se harkittu?