Fillarilla pääsee

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 1

Sunnuntaina 6.5.2012 Münchenin Gay Outdoor Club järjestää polkupyöräretken maaseudulle. Aamulla lähdetään S-junalla kohti Ebersbergiä Münchenin itäpuolelle. Sieltä pyöräillään n. 40 kilometriä Valleyhin ja illemalla taas takaisin kotiin S-junalla.

Münchenin retkeilyklubilla on ohjelmaa joka viikoksi melkein läpi vuoden. Arkisin harjoitellaan sisätiloissa kiipeilyä ja viikonloppuisin on erilaisia retkiä.

http://www.gocmuenchen.de/


Kaikki müncheniläiset halutaan mukaan ensi viikolla pyöräilytapahtumiin. Kaupungissa järjestetään Radl-Woche 2012 eli pyöräilyviikko. Kaupungista halutaan "pyöräilyn pääkaupunki". Pyöräteitä on rakennettu vauhdikkaasti ja yksisuuntaisilla kaduilla annnetaan pyörällä liikkkuville oikeus ajaa vastakkaiseen suuntaan. Pyöräilyviikolla tarjotaan viiden päivän ajan kaikenlaista tietoa pyöräilystä. On turvallisuudesta, iäkkäiden pyöräilystä, sähköpyöristä, jne. Odeonsplatzilla ja Wittelsbacherplatzilla on erilaisia teemapäiviä ja näytöksiä. Toukokuun 26. päivänä on pyöräily-yö, ja kaupungin keskusta suljetaan autoilta. Silloin nähdään kaduilla mitä kummallisimpia ja hienoimpia pyöräerikoisuuksia.

www.radlhauptstadt.muenchen.de

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Gay Outdoor Clubeja on muissakin maissa. Englannissa jäseniä on pari tuhatta, ja nettisivun kuvien mukaan on käyty vuorilla, melomassa ja pyöräilemässä henkeäsalpaavissa maisemissa. Suurissa maissa löytyy väkeä kaikenlaisten harrastusten piiriin. Suomessakin on aika ajoin yritetty. Karhuilla oli pitkään karhukävelyjä. Pridejen yhteydessä on ollut historiallisia kaupunkikävelyjä. Finlandizationin ohjelmassa oli kävelyretki Tom of Finlandin tapaan. Säännöllinen toiminta vaatii kuitenkin vetäjiä ja aika paljon järjestelyjä.

Itse kävin vuosia sitten Berliinin Sonntagsclubin yli nelikymppisten kävelykierroksilla. Aina oli mukana vähintään 15 kävelijää (mm. Müggelseen maisemissa). Niillä retkillä voi havaita, että ryhmässä kulkeminen on Saksassa pitkä perinne. Vastaan tuli kymmeniä erilaisia nuorten ja vanhojen kävelyryhmiä. Ehkä meillä Suomessa ollaan niin individualisteja, että retkelle lähdetään vain lähipiirin kanssa. Sonntagsclubin retkivetäjä ja aktivisti ilmeisesti lopetti, ja sen jälkeen kutsuja retkille ei ole enää tullut. Sonntagsclub aloitti aikoinaan Itä-Berliinissä, ja siellä erityisesti harrastettiin liikuntaa yhdessä.

Ebersberg on 20-30 km Münchenistä itään. Googlemaps-kuva
Kuin suomalaista maisemaa mutta vehreämpää, Gay Outdoor Clubin kuva

1 kommenttia

Saksassa olen ollut isoilla ja pienillä porukkavaelluksilla. Opiskellessani Münchenissä, päätimme lähteä yli kolmenkymmenen kilometrin mittaiselle vuoristovaellukselle. Se oli hyvin järjestetty huoltopisteineen kaikkineen. Jokainen osallistunut sai vielä mitallinkin. Siihen vaellukseen osallistui yli 3000 henkilöä.

Tiesimme ennakkoon, että vaellus on rankka. Aloitimme harjoittelun noin kuukautta ennen. Asuimme tornitalossa, jossa asuin 21. kerroksessa. Emme käyttäneet kuukauteen hissiä ylös mennessä, mutta kylläkin alas tullessa. Se oli virhe, jonka huomasin vaelluksen loppupuolella. Pitkän laskeutusmismatkan aikana polvien nivelsiteet kipeytyivät todella pahasti. Kipu oli niin kova, että silmissä kipunoi. Järjestäjät tiesivät asian etukäteen. Laskeutumisreitille oli järjestetty huoltopisteitä, joista sai lainaksi kävelykeppejä. Saavuin maaliin aivan viimeisten joukossa.

Sivuseikkana: Münchenin tornitalon 25. kerroksen kattotasanteella oli puutarha ja hieno sauna uimaltaineen ja kaksi saunamökkiä. Saunan lauteilla istuen saattoi ihailla korkeudesta kaupunkinäkymää. Jos sattui olemaan fön-tuuli, Alpit näkyivät postikortin kauniina. Hauska yhteensattuma oli se, että arkisin sauna oli sekakäytössä, mutta sunnuntaisin se oli nk. herrensauna, joka oli tarkoitettu homomiehille yksinomaan. Otin kylpytakin huoneestani ja pyyhkeen. Hetken kuluttua olinkin jo homosaunassa!