Granite Bayn kirkossa lähes 1 000 ihmistä kokoontui myrskyisenä lauantaina 7. tammikuuta 2012 jättämään jäähyväiset Jeffrey Fehrille. Kaikki istumapaikat olivat täynnä ja monet seisoivat takana seinustoilla. Nuorilla oli t-paidat, joissa oli Jeffreyn painettu kuva. He olivat omina ryhminään, monet itkivät hiljaa.
Muistohetkessä puhuttiin nuoresta lahjakkaasta urheilijasta, joka oli hauska, ystävällinen ja osaaottava. Hän oli inspiroiva ja ohjaava. Jeffreyn vanhemmille tilaisuus oli huumaava. Noin monet ihmiset saivat voimaa Jeffreyn kautta.
Jeffreyltä oli äsettäin katkennut yksi ihmissuhde, mutta Jeffreyn vanhemmat uskovat, että taustalla on paljon pahempaa, ja seurauksena oli itsemurha. Koko lyhyen elämän kestänyt piruilu ja simputus johtivat tähän. Vuosien ajan hänet leimattiin huonommaksi kuin muut.
Vaikka homoista ja lesboista on yhä enmmän positiivisia kuvia mediassa (esim. "Project Runway" tai "Modern Family"), käytännön elämässä nuorten homojen ja lesbojen kiusaaminen rehottaa. Yhdeksän kymmenestä homo- tai lesbonuoresta kertoo Trevor Projectissa kiusaamistilanteista koulussa. Homo- ja biseksuaaliset nuoret yrittävät itsemurhia neljä kertaa useammin kuin heteronuoret.
Newyorkilainen koulupsykologi sanoo,että yhteiskunta on saanut homovihan ja kiusaamisen vähenemään, mutta vie aikaa ennen kuin siitä kokonaan päästään - jos koskaan.
Jeffrey Fehr ja hänen kaksi veljeään viettivät hyvän lapsuuden. Veljet harrastivat urheilua, mutta Jeffreytä kiinnosti enemmän tanssi ja tramboliini. Kun koulussa muut pelasivat jalkapalloa, Jeffrey oli tyttöjen kanssa kiipeilemässä pihatelineissä. Jo kolmannella luokalla nimittely alkoi. Ystäviä oli niukasti ja olo tuntui parhaalta kotona turvallisessa ympäristössä. Usein hän tuli koulusta itkien, kertoo Tyler-veli (21v). Jeffrey kertoi yksinäisyydestään ja siitä, ettei muut pitäneet niistä asioista, jotka hänelle olivat tärkeitä.
Kuudennella luokalla häntä alettiin kutsua hintiksi. Vanhemat lähettivät pojan neuvolaan. Häntä yritettiin rohkaista kohti itseluottamusta ja omia harrastuksia. Myöhemmin tarvittiin hoitoa masennusta vastaan. Eräänä päivänä Jeffrey käveli koulun ruokalassa ja yksi poika kumosi hänen lounastarjottimensa. Kaverit nauroivat. Kerran heidän kotinsa viereen pihaan johtavalle ajotielle maalattiin Jeffreylle tarkoitettu homoherjaus. Päivittäin hän sai kuulla: "Olet niin gay".
Kouluviranomainen kertoo, että kuulemma oli ollut jotain ongelmia fuksiaikana ja opiskelun alkuvuosina. Hän sai tukipalveluita. Häirintä ei ollut sellaista, johon koulu olisi pystynyt puuttumaan. Koulupsykologi sanoo, että hänellä on kultainen sääntö: Jos sinua kiusataan, älä provosoidu siitä. Kohtele kiusaajaa ystävänäsi, sellaisena kuin haluaisit sinuakin kohdeltavan. Siihen se kiusaaminen tyrehtyy.
Jeffrey yritti tätä myöhemmin fuksiaikaan. Hän kertoi vanhemmilleen olevansa homo ja kertoi siitä myös facebookissa. Perhe suhtautui asiaan positiivisesti. Jeffrey sai uutta elämänintoa. Hän liittyi koulun cheerleader-ryhmään ja tuo ryhmä ihaili häntä. Hänestä tuli tiimin kapteeni ja hän osasi monia temppuja. Myöhemmin hän liittyi kilpailutoimitaan eliittiryhmässä. Näissä ryhmissä hän sai kannustusta ja hyväksyntää. Hän kasvoi myös fyysisesti vahvemmaksi ja hän oli pitkä. Hänellä oli lämmin hymy ja lähiystävien joukko, useimmat nuorempia tyttöjä. Jeffrey toivoi jokaisen menestyvän. Hän oli leader. Myös valmentaja kehuu Jeffreyn osaamista, persoonallisuutta ja motivointitaitoa. Ne ovat ominaisuksia, joita ei voi opettaa, sanoo valmentaja. "Minulle hän oli kuin oma poika".
Jeffreyllä oli monia kannattajia, mutta solvaaminen ei kokonaan hävinnyt. Kisojen yhteydessä hänelle heitettiin ilkeämielisiä iskulauseita. Aikuisetkin huutelivat, ettteivät he päästäisi poikiaan tuollaiseen tyttöjen harrastukseen. Lähellä olevat nuoret eivät pitäneet tilannetta mitenkään erikoisena, ja luulivat, että huutelut menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Kotona tilanteen huononeminen nähtiin. Ongelma paheni, kun hän vuosi sitten valmistui Granite Bay High Schoolista ja meni collegeen. Hän oli epävarma tulevaisuudensuunnitelmistaan, ja vanhemmat olivat vihaisia siitä, että jokaisen pitäisi olla samanlainen ja mukautua tämän yhteisön standardeihin. Jeffrey ei valittanut collegessa kiusaamisesta, mutta ystäviä ei ollut. Myös elämä koulun ulkopuolella oli vuoristorataa. Hänen cheerleading-ryhmänsä sai matkan mestaruuskisoihin, mutta hän epäili, voiko olla mukana huippuryhmässä. Hän myös ihastui nuoreen mieheen, mutta suhde katkeili. Ennen viime joulua ystävä Shayla pistäytyi ja toi kakkua. Jeffrey oli innostunut iPhonesta, jonka hän oli saanut joululahjaksi. Joulun jälkeen hän ajoi Los Angelesiin tapaamaan uutta ystäväänsä. Hän lähti aamulla ja soitti myöhemmin , että kaikki hyvin. Perjantaina uudenvuoden aatonaattona Jeffrey soitti vanhemmilleen, jotka juuri olivat lomamatkalla. Uusi ystävyyssuhde oli loppunut alkuunsa, mutta he ovat yhä ystäviä. Jeffrey tuntui hyväksyvän asian ja hän oli matkalla kotiin. Hän ei hakenut koiraa kennelistä, vaan vietti aaton yksin. Puolen yön jälkeen äiti soitti toivottaakseen hyvää uutta vuotta., Puhelin ei vastannut.
Tämä on osa Sacramento Been artikelia, jonka poikkeuksellisesti julkaisemme näin laajasti suomeksi. Aihe on periaatteellisesti niin tärkeä.