Monien mielikuva karhu-alakulttuuria edustavista homomiehistä on se, että nämä ovat parrakkaita, karvaisia, vatsakkaita ja trendeistä piittaamattomia. Keskinäinen toveruus mielletään karhujen jutuksi.
Perinteisesti karhukulttuuri on nähty irtiottona urbaaniin homokulttuuriin liitetystä bilettämisestä, kimalluksesta, pintaliidosta, trendien perässä juoksemisesta ja ulkonäkökeskeisyydestä - mutta toisaalta karhuilla on oma tyylikoodistonsa.
Karhujen alakulttuuri sai alkunsa 1980-luvulla USA:n San Franciscosta. Monien muiden gay-alakulttuurien tapaan karhujenkin ulkonäkö-, puku- ja tyylikoodisto muotoutui varsin tiukaksi. Todellisen karhumies korosti perinteisiksi katsottuja miehisen miehen ominaisuuksia. Miehisinä ominaisuuksina nähtiin esimerkiksi parta ja muutenkin runsas karvoitus. Samoin ylipaino on nähty miehisenä ominaisuutena. Vaatetuksen tyyli lainattiin amerikkalaiselta metsurilta ruutupaitoineen tai teollisuustyöntekijältä. Karhujen tyylikoodisto sai sittemmin vaikutteita esimerkiksi ns. nahkahomoilta, skineiltä ja muiltakin stereotyyppisesti miehisyyteen liittyviltä fetissipiireiltä.
Isommissa kaupungeissa karhuilla on omia baareja ja pienemmissäkin paikoissa omia tilaisuuksia ja tapaamisia. Etenkin ns. urbaania homokulttuuria edustaviin ryhmiin karhut ovat perinteisesti ottaneet etäisyyttä ja vähätelleetkin heitä.
Eurooppaan levinneenä karhukulttuuri on ollut vähemmän kiinni perinteisissä tarkasti määritellyissä karhujen tyylikoodeissa, eivätkä karhuympyröiden ulkonäkökriteerit ole yhtä ehdottomia. Karhukulttuuri on tällä hetkellä jonkinlaisessa nosteessa. Karhuilla on myös oma karhun tassunjäljellä varustettu ruskeasävyinen lippu.