Vuonna 2002 shampanja virtasi, kun valtiopäivillä hyväksyttiin homoparien täysi adoptio-oikeus. Nyt, yhdeksän vuotta myöhemmin, tilanne on surkea. Ulkomaisia adoptioita on: nolla. Kotimaisia adoptioita on: nolla.
Robert ja Fredrik Skoglund olivat vuonna 2003 ensimmäisten joukossa hakemassa adoptiolasta. Vuoden aikana asiaa selviteltiin ja kaikki oli muodollisesti kunnossa. Pariskunta asuu Tukholmassa. He yrittivät löytää adoptiolasta monen järjestön kautta, mutta turhaan.Yksikään maa, joka antaa lapsia adoptoitavaksi Ruotsiin, ei salli, että lapset luovutetaan homoparille. Myöskään kotimaasta adoptio ei onnistunut. He yrittivät hoitovanhemmiksi eri keinoin, esim. ilmoituksin, mutta vastauksia ei tullut. Robert Skoglund sanoo Svenska Dagbladetissa, että sosiaaliviranomaiset ovat arvoiltaan hyvin vanhanaikaista väkeä. Edes ongelmalapsia ei haluta sijoittaa "ongelmaperheisiin" ja homoperhe on ilmeisesti "ongelmaperhe".
Inga Näslund Ruotsin suurimmasta adoptioita järjestävästä järjestöstä sanoo, että maailmassa ei ole ainoatakaan maata, joka sallisi adoptiolapsen sijoittamisen homoperheeseen. Muutosta ei ole näkyvissä lähiaikoina. Kotimaassakaan tilanne ei ole parempi. Tarjolla on vähän lapsia ja valintaprosessissa homoperhe putoaa alkumetreillä. Vuonna 2010 vain 66 ruotsalaista lasta adoptoitiin.
Lesbojen tilanne on parempi, koska he voivat käyttää keinohedelmöitystä. Lesboillekaan ei ole tullut adoptiolapsia.
Robert ja Fredrik Skoglund ovat kuitenkin saaneet asian järjestykseen. Intiasta löytyi "kohdunvuokraaja". Viime vuonna 3. syyskuuta syntyi Alwina, joka tänä kesänä on isiensä seurassa jo tehnyt ensimmäiset kävelemisyritykset. Kohdunvuokraaminen on Ruotsissa laitonta, mutta laki muuttunee. Robert Skoglund on sosiaalidemokraattinen paikallispoliitikko, ja asia on hänelle tärkeä. Myös monet heteroparit matkustavat ulkomaille lasta hankkimaan. Ruotsissa tällainen lapsi joutuu kuitenkin alkuvaiheessa sosiaaliseen ja lainopilliseen tyhjiöön.