Kanava-lehden (8/2010) kirjoituksessa Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen katsoo kiistan parisuhteiden rekisteröinnistä ja homoavioliitoista olevan todellisuudessa osa pitkää historiallista jatkumoa.
Saarinen toteaa kirjoituksessaan: ”Länsimaissa avioliittokäsityksessä olennaista on ihmisten itsemääräämisoikeuden puolustaminen. Siksi kirkko voi päivittää näkemystään homoliitoista perinteestään irtautumatta.”
Jokaisessa historian muutosvaiheessa on pelätty avioliitto- ja perheinstituution muuttuvan tai vaarantuvan. Todellisuudessa avioesteiden purkaminen ei ole usean sadan vuoden jaksolla romuttanut perheen ja parisuhteen asemaa, eikä edes avioliiton käsitettä kovin syvällisesti. Yhä useammalle aikaisemmin rajatulle ihmisryhmälle annettu avioliitto-oikeutus on syventänyt avioliiton merkitystä ja lisännyt sen suosiota. Nykyisin Suomessa konservatiivisen näkökulman omaava pappi voi olla perheellinen, toista kertaa naimisissa, taikka elää monikulttuurisessa avioliitossa. Aiemmin sellainen oli torjuttua. Homoille avioliitto-oikeuden myöntäminen ei muuta avioliiton käsitettä. Eiväthän paljon suuremmatkaan muutokset ole sellaiseen pystyneet, toteaa Saarinen.
Kirkko on näissä kiistoissa sitä vastoin osoittanut huonoa johtajuutta ja sisäistä sekavuutta. Kaikki nuo kiistat ovatkin järkyttäneet kirkon asemaa yhteiskunnassa merkittävästi.
Kirjoituksessa todetaan länsimaisessa kulttuurissa vallinneen kolme tai neljä käsitystä avioliiton luonteesta.
1) Kauppateorian mukaan avioliitto on kauppatoimi, jossa sulhanen ostaa itselleen morsiamen tämän vanhemmilta.
2) Lisääntymisteorian mukaan avioliitto on sukupuolielämälle ja suvunjatkamiselle rakentuva ja niitä määrittelevä instituutio.
3) Konsensusteorian mukaan avioliitto on kahden osapuolen yhteisen tahdon määrittämä sopimus. Puolisot varsinaisesti itse tekevät toisistaan avioliiton osapuolet.
4) Epämääräisempänä ajatuksena on naimalupateoria. Viranomaisen myöntämä lupa katsotaan sen mukaan synnyttävän avioliiton.
Risto Saarinen pohtii mahdollisia vaihtoehtoja tulevaisuudessa. Erilaisten turhien avioesteiden poistaminen on ollut luterilaisuuden historiaa ja sen linja 500 vuoden ajan. Kaikkia noita muutoksia on perusteltu tietenkin myös Raamatulla.
- Esteen poistaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitolle voitaisiin katsoa luterilaisen perinteen pitkän linjan jatkamisena.
- Homoseksuaalien oikeuksien parantaminen demokraattisella lainsäädännöllä jatkaa tuota pitkää perinnettä.
- Homoliittojen hyväksyminen perustuisi itsemääräämisoikeuden kasvattamiseen. Itsemääräämisoikeus voidaan nähdä syvästi kristillisenä perusarvona.
- Konsensusteorian valossa voidaan kysyä, miksi homoliitto ei olisi avioliitto.
************
Risto Saarisen koko kirjoitus julkaistaan Ranneliikkeen verkkosivustolla kirjoittajan ja Kanava-lehden luvalla. Linkki kirjoitukseen löytyy tästä alapuolelta.
Kanava-lehdessä 8/2010 julkaistu kirjoitus kokonaisuudessaan