Ruotsissa asuva juontaja ja kriitikko Johanna Koljonen käynnisti Twitterissä keskustelun Assangesta ja raiskaussyytteistä. Ruotsalaiset naiset, jotka syyttävät Assangea, ovat saaneet päälleen loanheittoa, ja koko tapahtunmasarja on leimattu salaliitoksi ja naiset sen kätyreiksi.
Twitterissä alettiin keskustella hieman syvemmin seksin alueesta. Monet kertoivat kokemuksiaan. Koljosen oma tarina koski seksiyötä vanhemman miehen kanssa. Oli sovittu kondomin käytöstä, mutta aamulla, kun hän heräsi, mies oli sisällä - ilman kondomia. Helsingin Sanomat kertoo tänään Koljosen tarinan.
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Assange-ep%C3%A4ilyt+nostattivat+Ruotsissa+keskustelun+seksin+rajoista/1135262539260
QX mukana keskustelussa
Ruotsin suuret lehdet ovat lähteneet mukaan tähän keskusteluun. Eilen myös QX:n nettisivulla oli keskustelupuheenvuoro tästä asiasta. Nainen kertoo, miten hän sai suurta kullia, vaikka itse asiassa hän ei sitä missään nimessä halunnut. Panon jälkeen muka hymyiltiin, mutta todellisuudessa sisällä oli ahdistus. On tunne, että omaa ruumista on vahingoitettu. Siinä tilanteessa alkaa kaivata takaisin lapsuuteen, aikaan, jolloin rumiin aukot eivät olleet seksuaalisia sisäänkäyntejä. Kun väkisinmakaamisen jälkeen on käytävä lääkärillä, tämä toteaa vain, että kaikki on hyvin ruumiissa. Paikat on kunnossa. Mutta nöyryytetyn sielun tilaan lääkäri ei puutu. Tästä ei voi puhua. Miksi niistä tunteista on vaiettava? Kirjoitus päättyy sanoihin: "Men vi pratar inte om det. Inte om det".
http://www.qx.se/samhalle/debatt/16243/jag-langtar-efter-oskyldigheten
Uhri
Homopiireissäkään nämä asiat eivät ole tuntemattomia. Samantyyppisiä tarinoita oli HIVin alkuvaiheessa. Oli tavattu ulkomaisessa tai kotimaisessa baarissa, oli menty toisen kotiin, oli otettu alkoholia, oli sovittu seksistä ja oli puhetta, että kumin kanssa. Sitten jossain vaiheessa kumia ei enää ollutkaan. Miksi ei kunnioiteta toisen ruumillista koskemattomuutta? Se, joka sai tartunnan, pitää mölyt mahassaan, kärsii kaiken. Asiasta on hyvin vaikea puhua ja katuminen ei auta. Ehkä näitä samoja tarinoita on yhä edelleenkin.