Robert Renxa syntyi Korcessa Albaniassa ja muutti kahdeksanvuotiaana vanhempiensa mukana 1996 Kreikkaan, Kateriniin. Siellä hän eli nuoruusvuotensa ja löysi oman seksuaalisuutensa, mutta koki samalla myös paikallisen rasismin ja homofobian. Hän aloitti kauppa-alan opinnot, mutta ei viihtynyt ja palasi takaisin Tiranaan. Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta hammaslääketiedettä. Samaan aikaan hän sivutyönä toimii somistajana vaateliikkeessä ja välillä myös myyjänä. Hän on mukana Albanian gayliikkeessä, joka nyt pyrkii saamaan näkyvyyttä ja yrittää tuoda julkisuuteen gay-ihmisten kokemia ongelmia.
Syrjintäsuoja
Vajaa vuosi sitten Albanian pääministeri kertoi suunnitelmasta laillistaa homojen avioliitot. Se lupaus oli lähinnä vitsi. Parlamentissa ei sellaista asiaa ole käsitelty. Sen sijaan kyse oli syrjinnänvastaisesta laista, jota EU vaati Albanialta. Laki meni läpi helmikuussa ja siinä on mainittu sukupuoli-identiteetti. Kansainväliset tarkkailijat suhtautuvat kuitenkin uuteen lakiin epäluuloisesti. Human Right Watch on lähettänyt pääministerille avoimen kirjeen, jossa onnitellaan uudesta laista, mutta samalla korostetaan ,että kyseessä on vasta alku. Seuraavaksi on turvattava se, että lakia aletaan noudattaa. Maahan on perustettu erityinen syrjinnänvastaisen komissaarin virka. Komissaaria ei ole vielä valittu, ja Human Right Watch vaatii, että komissaarille on taattava riittävät työskentelyolosuhteet ja henkilökuntaa.
Homojen ja lesbojen tilanne
Gay-yhteisö on viime aikoina aktivoitunut ja nyt luodaan paineita hallitusta kohtaan. On löydettävä ratkaisuja homoseksuaalien kohtaamiin ongelmiin, joita on paljon. Nyt homot ja lesbot itse ovat huomanneet, että heitä on olemassa. Kommunistisen Hoxhan diktatuurin aikana homous oli laitonta ja diktatuurin kaatumisen jälkeen vuosiin ei kuultu julkisuudessa sellaista sanaa kuin 'homo'.
Albanian maakunnissa homojen ja lesbojen tilanne on surkea.. He kokevat olevansa tukahdutettuja, pahoinpitelyjen uhreja ja hyvin yksinäisiä. Tiranassa asiat ovat paremmin. On yksi HLBTI-järjestö, jossa yhdessä työskentelee homoja ja lesboja. Lesbojen tilanne ei ole yhtä huono, koska heihin ei suhtauduta yhtä vihamielisesti kuin homoihin.
Tiranassa on puisto, jossa tavataan ja internetistä on muodostunut tärkeä kontaktien luomispaikka. Joka lauantai on bileet baarissa, johon kokoontuu n. 40-50 ihmistä, monet provinssista. Monet homot jalesbot ovat "pariutuneet" jo vuosia sitten ja ovat pois näkyvistä. Uusi sukupolvi kaipaa pysyviä suhteita.
Media ja gaykulttuuri
Media ei suhtaudu mitenkään erityisen vihamielisesti. Ikävät reaktiot tulevat keskustelufoorumeiden ja radioasemien kautta. Äskettäin yksi aktivisti Mindy Michels oli tv:ssä ja lehdessä haastateltavana. Hän sai heti tappouhkauksia vaikka ei sanonutkaan mitään erityistä kuin että homoja on paljon.
TV:n kaapelikanavilla on nähty homoelokuvia, samoin Amerikan suurlähetystön järjestämässä festivaalissa. Lokakuussa näytettiin Milk. Ihmisoikeusjärjestöt ovat tehneet mediakampanjoita, ja viime vuonna sellainen koski gay-väestöä. Joulukuussa paikallinen homojärjestö jakoi kondomeja ja julisteita kansainvälisen aids-päivän aikaan.
Pride-tapahtuma ei ole suunnitteilla, koska ymmärretään kielteiset reaktiot.
Kreikan tilanteessakaan ei ole kehumista, vaikka on baareja, pride-paraateja ja Mykonos. Albanialainen ei paljasta olevansa Albanista, ja erityisesti ei voi kertoa kansallisuuttaan, jos on gay. Myös homot ovat jonkin verran torjuvia albanialaisia kohtaan. Robert Renxa sanoo kokeneensa Kreikan vuosinaan kahdenlaista syrjintää: albaanina ja homona. Se oli pahinta koulussa. Kun hän täytti 17 vuotta, hän alkoi käydä Tessalonikin baareissa. Hän muistaa, miten hän meni Bigaroon ja Wager -baareihin (molemmat ovat nyt lopettaneet), unohtumattomia öitä ja paljon naurua ja hauskanpitoa. Kun hän palasi Tiranaan, täytyi aloittaa tyhjästä. Hän ei tuntenut ainoataakn homoa tai lesboa. Internet tuli apuun.
Nyt on saatu järjestötoimintaa käyntiin ja kreikkalaiset ovat auttaneet luomaan suhteita mm. ILGAan.
Lähde: www.10percent.gr