Päivät karhuna
Homouden rautaiset lait ovat jo pitkän vaatineet, että karvat on hoidettava pois. On oltava hoikka, lihaksikas, siisti ja sileä. Kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Jo 1980-luvun puolivälissä syntyi uusi liike: Lontoossa "Beards meeting beards" Kölnissä "Bartmänner" ja Hollannissa "Nederbears".
Karhut ovat urbaanin gayn vastakohta. He ovat partaisia; karvoja kasvaa rinnalla, mahalla ja jopa selässä pyhemmistä paikoista puhumattakaan. He saavat olla vähän pyyleviä ja heistä saa tuoksua maalaisuus, palokunta tai rakennustyömaa. Tekstiilihomojen pukukoodeille lähinnä vitsaillaan ja karhuille kelpaavat sellaisetkin baarit, joissa ei ole samettia tai teknojytää.
Karhuilla on omat baarit, oma lippu, omat tapaamiset ja kongressit ja oma kieli sekä omat sisäiset lait ja merkit. Tällaisia termejä on joksus tullut vastaan:"koalakarhulla " on vaalea tukka, "pandakarhu" on kotoisin Aasiasta, "Ursula" on nainen, joka viihtyy karhujen seurassa (ursus, latinaa = karhu). Kun tavataan joku, johon tunnetaan sympatiaa, voidaan sanoa maaginen "woof".
Netissä on oma kansainvälinen karhumerkistö.Luvut, kirjaimet ja merkit kertovat kuulemma tarkasti vatsan ympärysmitan, jalkojen karvapeitteen, partatyypin ja rinnan ympäryksen sekä monia seksuaalisia mieltymyksiä. Jos sattumalta kaksi karhua kohtaa ja he ovat tyyppeja B5 c+ f s-: w t- r k? ja B6 f+ w sv w r+ k(+?), he luultavasti viihtyvät hyvin toistensa seurassa.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Homokarhut ovat nopeimmin kasvava ryhmä homopiireissä. He ovat muille ystävällisiä ja juttu luistaa. Homoille aika tyypillistä kylmäkiskoisuutta ja pinnallisuutta ei juuri näe. Amerikkalainen kulttuurihistorioitsija Camille Paglia on kirjoittanut karhuista: "he ovat yhtaikaa animaalisia ja äidillisiä ja villin seikkailun jälkeen nauttivat, kun saavat asettaa pään tyynylle".
(taz)
Karhut on itseasiassa amerikkalainen ilmiö. 80-luvulla San Franciscon Rainbow Motorcycle Clubia pidetään yhtenä ensinmäisinä alakulttuurin kokoutumispaikkoina.
Pukukoodi alunperin lainattiin periamerikkalaislta "lumberjack" -metsurilta tai "blue collar worker" -duunarilta. Aika pian Nallet saivat vaikutteita muista alakutuureista, tyylillisesti sekoittuivat nahkahomoihin ja 90-luvulle tultaessa skineihin. Jälkinmäinen lienee yleisempi "tyyli" nykyään. Karhukulttuuri on myös keho-keskeinen, tarkka koodeistaan kuten yllä tulee ilmi. Vaikka tuo usein mielletään "vaihtoehtona" pinnalliselle kuvaa edustavalle homokulttuurille niin tästä alternativesta on tullut sarja uniformuja... Karhukulttuuri luo omilla rajoituksillaan samankaltaisen, hyvin rajoittuneen mielikuvan siitä millaisen (homo)miehen pitäisi olla. Ja tuo voi myös aiheuttaa samanlaisia kehonmuokkaukseen liittyviä, ei niin terveitä lieveilmiöitä samoin kuin yltiömäinen bodaus tai laihduttaminen.
Liekö yhteensattuma mutta koko alakulttuuri kehkeytyi 80-luvulla Aids kriisin "jaloissa". Bear edusti "tervettä" periamerikkalaista miestä ja ei kantanut homouden "lieveilmiöiden" stigmaa yllään. Ja epidemiasta johtuen tuolloin oli kai helpompi sulautua valtaväestöön?
Huhhuh... Kummallisia nämä alakulttuurit. "Jos sattumalta kaksi karhua kohtaa ja he ovat tyyppeja B5 c+ f s-: w t- r k? ja B6 f+ w sv w r+ k(+?), he luultavasti viihtyvät hyvin toistensa seurassa." Nuo asiatko ratkaisevat yhdessä viihtymisen? Itse homomiehenä koen olevani hyvin vahvasti suomalaisen valtakulttuurin tuote ja edustavani sille tyypillisinä pidettyjä arvoja ja käsityksiä. Ns. gay-kulttuurin eri muotoineen koen hyvin vieraaksi, suorastaan pidän ärsyttävänä ja loukkaavanakin, jos joku tuttu kuvittelee minut tietynlaiseksi vain homouteni takia.