Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 17.5.2006 ranneliike ry nimitti ensimmäistä kertaa tehtäväänsä homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilään. Lähettilääksi valittiin taiteilija Arja Saijonmaa, joka on tehnyt työtä ihmisoikeusasioiden puolesta niin meillä kuin muuallakin.
Lähettilään kunniatehtävänä on pyrkiä vähentämään suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamaa syrjintää ja eriarvoisuutta, joka ilmenee homofobiana. Pesti ei ollut Arja Saijonmaalle ensimmäinen kosketus viralliseen nimittämiseen, sillä hän toimi jo 1980-luvun lopulla YK:ssa hyvän tahdon lähettiläänä.
Arja Saijonmaa, juontaja Mikko Silvennoinen ja Mikko Kivinen.
Homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettiläs on nimitetty.
Arja Saijonmaa aloitti opiskelunsa Sibelius-Akatemiassa solistilinjalla. Sen jälkeen hän siirtyi Ylioppilasteatteriin, jossa hän toimi näyttelijänä, ohjaajana ja johtajana. Varsinaisen musiikkiuransa Arja aloitti 1970-luvun alussa. Uransa alkutaipaleella hän levytti pääasiassa poliittista musiikkia ja kreikkalaista kansanmusiikkia Mikis Theodorakiksen orkesterin säestämänä. 1979 levytetty Jag vill tacka livet (suomeksi levytettynä Miten voin kyllin kiittää) sekä 1983 levytetty Ystävän laulu ovat Arjan ehkä tunnetuimpia levytyksiä.
Musiikillisesti Arja Saijonmaa on monipuolinen. Hän on uransa aikana laulanut niin poliittisia lauluja, ranskalaisia chansoneita, etnomusiikkia, suomalaisia tangoja kuin ruotsalaista diskoiskelmääkin. Kieliskaalakin on laaja; ruotsin ja suomen lisäksi kreikka, norja, espanja, italia, ranska ja saksa.
Tapaaminen kahvilassa
Tapasimme Arjan helsinkiläisessä kahvilassa aurinkoisena kevätpäivänä toukokuussa 2007. Saatuamme kahvikupit eteemme, aloitimme haastattelun kysymällä, kokiko hän saavuttaneensa jo urallaan tavoittelemansa. Taitelijan ura kun on ollut värikäs ja monipuolinen. Arja oli kuitenkin sitä mieltä, että hänellä on vielä saavuttamatta paljon.
Arjan asenne on "elämä tuo tullessaan", ja suurin osa tähänastisestakin on ollut paljolti sattuman kauppaa. Arjan ja Mikis Theodorakiksen maailmankiertue on niitä asioita, jotka ovat johtaneet moneen muuhun.
Laulajanuransa Arja aloitti aikanaan sillä asenteella, että hän voisi muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman paikan ihmisille elää. Hän oivalsi, että taiteilijalla on mahdollisuus ajaa asioita oman lahjakkuuden toteuttamisen yhteydessä.
Juuri tästä syystä Arjalla on jatkuvasti monta rautaa tulessa. Innostus monenlaisista asioista vie häntä eteenpäin eikä väsymyksestä tai kyllästymisestä ole tietoakaan. Arja ei ole myöskään kadottanut intohimoaan puuttua maailman epäkohtiin, vaikka asiat ovatkin jo muuttuneet parempaan päin.
"Niin kauan kun se kipinä on, koen, että joku jaksaa kenties kuunnella mitä mulla on sanottavaa", Arja pohtii. Idealismi on siis yhä tallella.
Arja myös vihjaili muutamasta tulevasta projektista - jotka hänen mukaansa ovat vielä salaisuuksia.
Homoikoni
Arja Saijonmaan muutaman vuoden takaisesta menevästä "Vad du än trodde så trodde du fel" -kappaleesta tuli hitti ruotsalaisilla homoklubeilla, ja onpa sitä meillä Suomessakin soitettu. Se ja näkyvä tasa-arvon sekä ihmisoikeuksien puolustaminen on tehnyt Arjasta homoikonin. Hänen mielestään tällainen arvonimi on suuri kunnia. Samoin Arja on ylpeä ja otettu siitä, että ranneliike ry valitsi hänet ensimmäiseksi homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi vuonna 2006.
Arja muisteli vuoden takaista kansainvälistä homofobian vastaista päivää ja 1705-tapahtumaa, jolloin nimitys tapahtui. Lehdistön edustus oli tapahtumassa peräti olematon. Lisäksi hän kiinnitti huomiota siihen, miten eri planeetalta suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on Ruotsissa kuin Suomessa. "Suomessa osataan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvistä ihmisoikeusasioista vaieta erinomaisesti kahdella kielellä, toisin kuin Ruotsissa, jossa tiedotusvälineet kykenevät käsittelemään aihetta luontevasti", hän totesi tuolloin.
Arja arveli, että vuonna 2006 aloitettu kansainväliseen homofobian vastaiseen päivään liittyvä toiminta kasvaa vuosi vuodelta isommaksi, ja suomalaiset tiedotusvälineetkin kiinnostuvat asiasta pikku hiljaa enemmän.
Omalla toiminnallaan Arja on aina pyrkinyt hälventämään epäluuloja ja vähentämään tuntemattoman pelkoa. Haastattelussamme Arja kertoi esimerkin 1980-luvun lopulta, jolloin hän toimi YK:n hyvän tahdon lähettiläänä, ja oli tekemisissä pakolaisasioiden kanssa. Tuolloin Suomessa ei ollut vielä paljon pakolaisia, joten pakolaiset aiheuttivat suomalaisissa pelkoa ja karttelua, mutta tutustumisen jälkeen avoimuus lisääntyi ja kommunikaatiokin alkoi hiljalleen toimia.
Politiikkaa
Ranneliike ry järjesti keväällä 2007 eduskuntavaalien alla "Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan" -kampanjan. Tällä onnistuttiinkin kiinnittämään huomiota esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vanhempien adoptio-oikeuteen. Ensimmäistä kertaa vaaleissa meni suoraan läpi kansanedustajaksi avoimesti seksuaalivähemmistöön kuuluvia ehdokkaita, jopa kaksin kappalein. Kysyessämme Arjan mielipidettä homojen osallistumisesta politiikkaan, hän totesi, ettei pidä kynnyskysymyksenä sitä, onko ehdokas homo vai hetero, musta vai valkoinen. Hän painotti, että eduskuntaan pitää päästä kykyjen ansiosta.
Valtiovallan pitäisi Arjan mielestä kuitenkin tunnustaa homofobian olemassaolo virallisella kannanotolla kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä. Valtiovallan tunnustus päivälle olisi tärkeä tukipylväs homofobian vastaisessa taistelussa. Arja muistuttikin, etteivät suomalaiset GLBT-toimijat saa olla arkoja ja aina poliittisesti yltiökorrekteja, vaan heidän tulee polkea jalkaa ja nostaa epäkohdat rohkeasti esiin. Näkyminen ja tekeminen on Arjan mukaan kaikkein tärkein keino viedä GLBT-asioita eteenpäin.
Suomen nykyisen hallituksen ohjelmaan on otettu perheen sisäisen adoption mahdollistaminen samaa sukupuolta oleville pareille. "Jo on aikakin", puuskahti Arja ja totesi sen olevan merkittävä edistysaskel Suomessa.
Maailman muuttamista
Auringonvalon jo hiipuessa alkoi haastattelumme lähestyä loppuaan. Olimme ehtineet keskustella Arja Saijonmaan kanssa hänen urastaan, tärkeästä roolista homofobian vastaisessa työssä, sekä ihmisoikeuksista. Viimeisenä halusimme saada vastauksen tärkeään perinteiseen missikysymykseen: mitä muuttaisit maailmassa, jos vain voisit?
Hetkisen aikaa mietittyään Arja vastasi haluavansa poistaa sodat, terrorismin ja uskonnollisen fundamentalismin. Suomen hän vuorostaan haluaisi avoimemmaksi. Hänen mielestään Suomeen pitäisi saada lisää erilaisia ja toisin toimivia ihmisiä. Hän muistutti, että Suomi on kovasti menossa maailmalle mm. EU:n kautta, mutta tännekin päin tarvittaisiin muuta maailmaa. "Mitä enemmän erilaisia kukkia kasvaa suomalaisessa yhteiskunnassa, sen helpompi täällä on erilaisten kukkien kukkia."