Ruotsissa keskustellaan pelastustoiminnasta. Tyytymättömyys on laajaa ja sanotaan, että toiminta on syvässä kriisissä. Jan Vísen on kyllästynyt kitiseviin palomiehiin. Hän vakuuttaa, että pelastuslaitos on vahva ja selviää tulevaisuuden haasteista.
Ongelmat ovat tällaisia. Seuraavien viiden vuoden aikana on säästettävä 40 miljoonaa. Samaan aikaan organisaatio on muuttunut niin ,että on saatu supersuuri 10 kunnan toiminta-alue. Anonyymisti palomiehet puhuvat siitä, että tulevaisuudenusko on mennyt.. Työolosuhteet huononevat jatkuvasti. Lisäpainolastina on vielä kuukausi sitten Rinkebyn traaginen tulipalo. Ja viime viiikolla oli risteilijän palo ja pyhän aikaan asuntopalo Solnassa.
Jan Vísén torjuu kritiikin. On väärin, kun väitetään, että valmiudessamme on puutteita. Työntekijät ovat erittäin ammattitaitoisia. Tuntuu pahalta kuulla, kun palomiehet sanovat, että he eivät enää tunne itseään ylpeiksi osaamisestaan. Visén sanoo, että muutoksia on ollut aina, eikä nyt ole kysymys maailmansodasta.
Aikaisemmin palolaitos oli paremmassa asemassa. Kun jotain tarvittiin, rahaa saatiin. Palomiehet ovat olleet etuoikeutettuja. Nyt on uusi aika. Henkilösuunnittelun on oltava parempaa. Säästöt koskevat koko yhteiskuntaa.
Tällaisten johtamiskysymysten ääressä on päivästä toiseen Jan Visén. Samalla hän kuitenkin satsaa myös arvokysymyksiin. Tasa-arvo ja moninaisuus ovat perusasioita. Monille palomiehille nämä ovat kuitenkin kuin punainen vaate. Tukholmassa on vähiten naispalomiehiä, mutta jonkin verran on etnistä moninaisuutta.
Visén on yksi harvoista avoimesti homoista pelastuslaitoksessa. Häntä on nähty Pride-festivaaleilla. "Tiedän, että se on koettu provosoivana, mutta vakaumukseni on, että pelastuslaitoksen täytyy päivittää kuvaa omasta itsestään. Meidän täytyy heijastaa sitä yhteiskuntaa, jossa elämme."