Intersukupuolisuus on monimuotoinen mutta monille tuntematon ilmiö. Yhteistä on se, että intersukupuolisen yksilön sukupuoleen liittyvät ulkoiset ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti sen paremmin naiselle kuin miehellekään tyypilliset.
Aihepiiriin voi tutustua Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hankkeen koordinaattori Jaana Pirskasen tekemien henkilöhaastattelujen kautta.
Aikku Meura
Aikku Meura on 35-vuotias. Hänet tunnetaan esimerkiksi ”Peijakas!” -klubin järjestäjänä. Hän kertoo, ettei ole ymmärtänyt kovin kauaa intersukupuolisuuden liittyvän itseensä.
Sain diagnoosini 90-luvun lopulla, mutta kukaan ei ole kauheasti kertonut minulle siitä tai ottanut asiakseen selvittää sitä. Aika pitkään odoteltiin, että alkavatko kuukautiseni ja se oli indikaattori, että jokin on toisin kuin yleensä. Silloin 17-vuotiaana todettiin, että minulla ei ole kohtua ja havaittiin joitain muita is-piirteitä.
Ymmärrän, että on erilaisia tapoja hahmottaa mitä on intersukupuolisuus ja tällainen medikalistinen tapa on aika suppea ja binääriin nojaava verrattuna siihen mikä is-aktivismin ja ihmisoikeuksien näkökulma on. Olen pohtinut, että olenko “tarpeeksi” intersukupuolinen. Olen etsinyt netistä tietoa MRKH -oireyhtymästä ja tiedän että välillä se lasketaan osaksi intersukupuolisuutta ja välillä ei. Se on sellainen väliinputoajadiagnoosi.
Meura kertoo intersukupuolisuuteensa ja hoitoihin liittyvistä kokemuksista, joihin liittyy häpeän tunteita. Hän kokee, että 17-vuotiaana hoitojen alettua niitä ei perusteltu tarpeeksi, miksi toimenpiteet täytyy tehdä.
Voisin kuvitella, että aika monella is-ihmisellä on ikäviä kokemuksia liittyen gynekologilla käymiseen.
Ajattelen että ei-binäärisyys on tärkeää. Ihmisille koituu paljon hankaluuksia ja turhanpäiväistä vaivaa ja rajoituksia siitä, että on tämmöinen sukupuolien jako, jota yritetään pitää aika epätoivoisilla keinoilla pystyssä. Voikun siitä vaan luovuttaisiin, mutta kai se koetaan yhteiskunnallisesti joksikin koossapitäväksi rakennelmaksi.
Melissa Mäntylä
Helsinkiläinen 26-vuotias Melissa Mäntylä kertoo intersukupuolisuuden tulleen tärkeäksi osaksi omaa identiteettiään. Diagnoosin hän sai parikymppisenä. Jo 16-vuotiaana hän oli saanut MRKH-diagnoosin.
Minun intersukupuolisuuteni vahvistaa minun muunsukupuolisuuttani. En tiedä miten muilla on, osa intersukupuolisista on tosi naisellisia, mutta minulle intersukupuolisuus vahvistaa mun identiteettiä. Koska mulla ei ole tavanomaisia naisen sukuelimiä, eikä miehenkään, niin se menee mulla siihen ajatukseen, että minä olen sitten muunsukupuolinen. Mutta siis olen jo varmaan noin 13 -vuotiaana tiennyt, että olen muunsukupuolinen, ehkä nuorempanakin, ja sitten mä sain 16-vuotiaana tietää, että olen intersukupuolinen.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu allaMainoskatko loppuuToivon, että ketään ei leikattaisi vasten tahtoaan. Vauvojen silpominen täytyy lopettaa. Ja toivoisin että se binääri sukupuoli unohdettaisiin kokonaan. Se on outoa, että ihmisiä sukupuolitetaan kehojen mukaan.
Mäntylä rohkaisee intersukupuolisia nuoria hyväksymään itsensä.
Voit elää tasapainoista ja iloista ja ihanaa elämää vaikka olisit intersukupuolinen tai muunsukupuolinen. Intersukupuolisena elämä voi olla ihan tosi kivaa ja mahtavaa. Ei ole mitään hätää. Varsinkin nuorille haluaisin sanoa, että teissä ei ole mitään vikaa. Yhteiskunnassa on vikaa, mutta teissä ei ole. Te olette täydellisiä ja upeita sellaisina kuin olette.
Hän myös muistuttaa, että ihmisten täytyy saada lisää tietoa ja lääkäreitä täytyy kouluttaa. Hän myös korostaa, että vanhempien on hyvä ymmärtää, ettei lapsi ole rikki, kun tämä tulee kohdusta ulos intersukupuolisena.
Mariaana
Aiemmin on haastateltu myös 59-vuotiaasta Mariaanaa, joka käy 59-vuotiaana läpi transprosessia. Elokuussa julkaistussa haastattelussa hän kertoi tarvitsevansa hoidot tullakseen täysin omaksi itsekseen: siksi naiseksi, joka on. Mariaana ei saanut tietää intersukupuolisuudestaan ennen kuin myöhään aikuisiällä, sillä hänen äitinsä ei ollut asiasta kertonut.