CSD-paraati järjestettiin Berliinissä 40. kerran

  • Artikkeli
  • Tapahtumaraportit
  • Martu Väisänen
  • 9
CSD Berlin 2018 (kuva: Martu Väisänen)

Lauantaina 28.7. Saksan pääkaupungissa Berliinissä järjestettiin CSD Berlin -tapahtuman pride-kulkue ja siihen liittyvä suuri puistojuhla. 

Aurinkoinen ja kuuma Berliini otti vastaan sankoin joukoin juhlijoita 40. kertaa järjestettävään CSD Berlin -tapahtumaan. Yleisön ja osallistujien saattoi ilmiselvästi havaita odottaneen kyseistä päivää - ja siihen oli panostettu sekä ulkonäöllisesti että saapumalla paikalle suurella joukolla. 

Arvoiden mukaan paikalle oli saapunut juhlimaan noin 600 000 ihmistä ympärä maailmaa. 

Sää suosi tapahtuman aloitusta ja järjestyminen oli perinteiseen tapaan Kurfürstendammilla josta liikkeellelähtö tapahtui aloituspuheiden jälkeen 12.30 Ajoneuvoja paikalla oli 59 (näistä lähes kaikki suuria rekkoja ja kuorma-autoja) ja jalan liikkuvia ryhmiä oli ilmoitettu 49. Lisäksi varsinkin tanssittavaa musiikkia soittavat rekat saivat peräänsä suuria joukkoja tanssivaan ja iloitsevaa pridekansaa. 

Kulkue suuntasi helteisessä säässä Wittenbergplatzin, Nollendorfplatzin ja Siegessäulen kautta koti Brandenburgin porttia, jossa kahdelta käynnistyi ulkoilmatapahtuma. Ihmiset eivät pelkästään juhlineet kulkueen mukana vaan heitä oli todella runsaasti myös kulkueen laidoilla ja katujenvarsilla, ei pelkästään katsomassa kulkuetta vaan osallistumalla koko kaupungin yhteiseen biletapahtumaan. Näin priden henki levisi kulkueesta laajalle alueelle. Kulkueen järjestelyt toimivat moitteettomasti ja kaikessa näkyi kokemus sekä tietoisuus ihmisten turvallisuudesta huolehtimisesta. Upeita asuja, paljasta pintaa, musiikkia, glitteriä, ihmisiä jotka haluavat olla esillä ja ovat ylpeitä omasta identiteetistä. 

Christopher Street Day (CSD) -nimisenä tunnettu tapahtuma on järjestetty Berliinissä vuodesta 1979 lähtien vuosittain. CSD Berlin kuuluu Saksan ja koko Euroopan suurimpiin pride-tapahtumiin. Monet pitävät Berliinin pride-tapahtumaa maailman parhaana pride-tapahtumana, joka kaikkien kannattaisi kokea. Tästä tapahtumasta ei ole kuulunut kuin kehuja. 

Uhkaavan ukkosmyrskyn vuoksi ulkoilmatapahtuma keskeytettiin kuitenkin ennenaikaisesti, kuuluttajat kertoivat tilanteesta, lavoilta katkastiin sähköt ja ihmisiä kehoitettiin poistumaan rauhallisesti alueelta. Myrskypuuskien pelättiin pudottavan katualueita ja juhla-aukiota ympäröivän Tiergartenin puiston puista suuria oksia. Ukkonen jyrisi mutta ei iskenyt kuitenkaan kunnolla alueen päälle ja näin suurilta vahingoilta vältyttiin Berliinissä ja ympäröivässä Brandenburgin osavaltiossa. Ihmiset valuivatkin illaksi Berliiniin lukemattomiin ravintoloihin ja yökerhoihin, priden oheistapahtumiksi sekä sen varjolla oli järjestetty myös paljon bileitä ympäri laajaa Berliinin kaupunkia. Bileet eivät nimittäin rajoittuneet tähän yhteen päivään vaan juhlia järjestettiin koko viikon ajan. 

Kesän 2018 CSD-tapahtuman teema on "Kehoni, identiteettini, elämäni" ja tämä näkyi paljon rekkojen iskulauseissa ja banderolleissa joita järjestäjät sekä ryhmät kantoivat kulkueessa. Kulkueessa korostui kuitenkin hyvin voimakkaasti nuoruus ja treenatut vartalot ja näin ihmisten moninaisuus jäi tapahtumassa taka-alalle. Paikka on kuitenkin tehty oman kehon esittelylle ja joidenkin mukaan sellainen korostaa niitä stereotyypioita mitä sateenkaari-ihmisistä ylläpidetään.

Myös Berliinin pride-tapahtuma on saanut kritiikkiä kaupallistumisesta, niinkuin muutkin isot pride-tapahtumat ympäri maailmaa ja myös Suomessa Helsinki priden kohdalla. Joidenkin näkemysten mukaan ihmisoikeustapahtuman pitäisi pysytellä irrallaan liike-elämästä. Taustalla on ajatus siitä, että jos kaupalliset tahot eivät ota huomioon omassa toiminnassaan ihmisoikeuksia ja yhdenvertaista ajattelua käy niin että pinkillä rahalla kuoritaan vaan kerma kakun päältä ja todelliset alkuperäiset priden ajatukset eivät toteudu. 

9 kommenttia

Helsingin Sanomat kirjoittaa Berliinin pridesta ( https://www.hs.fi/paivanlehti/29072018/art-2000005773187.html ) otsikoiden, että "Berliini ei olekaan niin suvaitsevainen kuin se uskottelee". Helsingin Sanomien mukaan kaupungin suurin huolenaihe on nyt seksuaalivähemmistöjen kohtaama homofobinen väkivalta; moniarvoisuudestaan huolimatta homoviha nostaa päätään ja homofobisten väkivallantekojen määrä kasvaa.

Berliinin Neuköllnissä ongelmaa aiheuttaa monen maahanmuuttajan muslimitausta, joka vaikuttaa asenteisiin. Konfliktit ovat lisääntyneet. Baaria alueella pitävä Maurus Knowles sanoo Helsingin Sanomille olevan tärkeä tunnustaa, että konservatiivisten turkkilais- ja arabimiesten ja muiden berliiniläisten asennekulttuurit voivat törmätä rajusti ja uhka seksuaalivähemmistöille on todellinen.
Samassa Helsingin Sanomien jutussa otettiin esiin näkemys, jonka esittää berliiniläinen kirjailija ja bloggari Johannes Kram: vasemmisto kääntää selkänsä homoille, ja seksuaalivähemmistöjen asemaa käsitellään eräänlaisena "luksusongelmana". Avioliittolain yhdenvertaistumisen myötä poliittista keskustelua hallinnut aihe poistui päiväjärjestyksestä. Kramin silmissä vasemmiston esittämässä käsityksessä homot on ulkoistettu työväestöstä - ja viittaa vasemmistopuolue Linken Sahra Wagenknechtin kirjoitukseen, jossa tämä esittää vähemmistöjen oikeuksien ajamisen olevan hyvän omantunnon tuoja, joka peittää todelliset sosiaaliset ongelmat. Kram muistuttaa, että Saksassa seksuaalivähemmistöihin kuuluvista vain kolmasosa on työelämässä avoin omasta itsestään, ja kouluissa tilanne on erityisen huolestuttava.

Erityisesti erinäiset klikit poliittisesti vasemmalla syyttävät usein konservatiivisempia (poliittisia) toimintoja "pinkkipesusta" näiden ottaessa (myönteisesti) kantaa hlbti-vähemmistöjen oikeuksien edistämiseen, tai näiden jopa konkreettisesti toimiessa asian hyväksi. Erityisesti kaupallisten toimijoiden (ilman em. klikin hyväksymiä reunaehtoja) näkyvä sateenkaarimyönteisyys on herättäntyt tietyissä piireissä vasemmalla huomattavaa seinille hyppimistä, myös Suomessa. Suorastaan surkuhupaisana on näyttäytynyt kritiikki, jossa erään kaapista tulleen konservatiivipoliitikon parisuhdetta on pidetty suoranaisesti poliittisena pelivälineenä - konservatiivisuuden "pinkkipesuna".

Ettei vain eräissä klikeissä poliittisesti vasemmalla huoli hlbti-vähemmistöistä olisi lopulta vähintään yhtäläisesti "pinkkipesua".

Jo nyt on Suomessakin nähtävissä se, miten homomiehet on luokkatietoisesti ajattelevan vasemmiston piirissä määritelty "vähemmän sorrettuihin" kuin muut hlbtiq+ -vähemmistöihin kuuluvat. On toki oikein, että Suomen surkeassa jamassa oleva translaki saa juuri nyt ykköshuomion sateenkaariaihepiirin kontekstissa, mutta ei sitä pitäisi tehdä muiden ryhmien tilannetta vähättelemällä. Kun translaki saadaan seuraavan eduskunnan aikana kuntoon, niin ovatko sen jälkeen transsukupuoliset "uusia homoja"?

Minusta hlbti-aihepiirissä olisi tärkeintä saada yhdenvertaisuuden merkityksellisyyden käsitystä levitettyä koko poliittisen kirjon laajuudelta, eikä käyttää aihepiiriä "läänittämällä" omien poliittisten vastustajien kampittamiseksi.