Kanadalainen psykologian professori ilmaantui julkisuuteen pari vuotta sitten. Hänestä tuli nopeasti uusi profeetta tai sanoman välittäjä sukupuolen moninaisuuden ja feminismin vastustajille.
Jordan Petersonia tunnetaan vielä huonosti, mutta tilanne muuttuu nopeasti. Hän taistelee valkoisen miehen puolesta feminismiä vastaan. Guardian-lehden mukaan hän on tärkein ajattelija Marshall McLuhanin jälkeen.
Jordan Petersonin läpimurto tapahtui vuoden 2016 aikana. Sitä ennen hän oli vain yksi professori Toronton yliopistossa. Vuonna 2016 Kanadassa säädettiin laki, joka suojaa transihmisiä syrjinnältä ja velvoittaa käyttämään transihmisistä sukupuolineutraaleja persoonapronomineja (Bill C-16). Ei 'he' tai 'she' vaan jotain sukupuolineutraalia kuten «zhe», «zir». Jordan Peterson kieltäytyi noudattamasta lakia, koska se hänen mukaansa loukkasi hänen mielipiteen ja ilmaisun vapauttaan. Professorin mukaan ihmiset pakotetaan uskomaan täysin vieraaseen ideologiaan ja käyttämään vieraita, keksittyjä sanoja. Se on kielen manipulointia outoon, epäluonnolliseen suuntaan. Monelle on hyvin vierasta, että sukupuolia voi olla jopa 80 ja jokainen voi itse määritellä sukupuolensa.
Hlbtiq-väki tyrmistyi professorin sanomisista ja tekemisistä.
Nopeasti professori Petersonin luennoista muodostui suuria tapahtumia ja luentosalit olivat täynnä. Mutta luennoilla tapahtui muutakin. Mielenosoittajat saapuivat luentosaleihin jänisräikkien kanssa metelöimään ja estämään luentoja. Mielenosoittajien mielestä professori esittää ”transfobista paskaa”.
Professori sanoo, että hänestä tuli vihan kohde. Kun metelöijät saapuvat, hän lopettaa luennon ja alkaa videoida mielenosoittajia. Videot pannaan Youtubeen. Petersonin mielestä yliopistot eivät enää ole paikkoja, joissa voisi vapaasti puhua ja ajatella, vaan yliopistoissa kytee uusmarxismi, joka alkaa määräillä, mitä saa puhua ja millaisin termein. Monia sanoja on luotu tähän tarkoitukseen: ”vihapuhe”, ”poliittinen korrektisuus”, jne.
Monet tasa-arvopolitiikan puolesta puhuvat sanovat, että professori Petersonista on kehittymässä USAn ja Kanadan uuden konservatiivisen liikkeen ja alt-rightin älyllinen johtohahmo. Yhä enemmän häntä kuunnellaan myös Euroopassa. Hänen luentonsa ovat koko ajan täyteen buukattuja. Monissa ihmisissä on viime aikoina syntynyt tunne, että ei saa vapaasti sanoa, mitä ajattelee ja on oltava poliittisesti korrekti. Ihmisten mielipidetekstejä sensuroidaan ja eri tavalla ajattelevat poistetaan puhujalavoilta. Pelätään työpaikan menetystä tai yhteiskunnallista halveksuntaa, jos ilmaisee asioita niin kuin haluaisi. Akateeminen eliitti ajan hengen mukaisesti rajoittaa puhumisen oikeutta ja toimii portinvartijana sille, mistä saa puhua. Lehtien ja tv:n uutisissa on tendenssi: ei-toivottuja asioita jätetään tutkimatta ja kertomatta tai niitä kerrotaan tarkasti valikoiden. Nykymenon kyllästyneet sanovat, että nyt mennään yhteiskunnassa väärään suuntaan. Petersonista on tullut ilmaisunvapauden esitaistelija.
”Vastamyrkkyä kaaokseen”
Konservatiivit ovat saaneet vahvan teoreetikon. Saksalaisen ”äärikonservatiivisen” AfD-puolueen internet-lehti Die Freie Welt kirjoitti Petersonista helmikuussa 2018 pitkän artikkelin. Petersonia kuvataan ”konservatiivien intellektuaaliseksi mielipiteen muodostajaksi”. Kysymykset, joita tässä internet-lehdessä vastapuolelle, siis ”vihervasemmistolle”, esitetään , ovat kuitenkin tarkoituksellisesti vääristeleviä. Kysytään mm.: ”Miksi patchwork-perhe olisi parmepi kuin isä-äiti-lapsi”, ”Miksi vanhoja traditioita kielletään”, ”Miksi naiset eivät saa jäädä kotiin lapsia hoitamaan” ja ”Miksi ihmisiä rohkaistaan vaihtamaan sukupuoltaan”. Kysymyksissä paljastuvat AfD-puolueen poliittiset asenteet. AfD on homo- ja transvastainen puolue.
Professori Peterson vastaa näihin kysymyksiin: on uskottava terveeseen järkeen. Samaa lausetta toisti perusuomalaisten Timo Soini, kun häneltä kyseltiin, miksi hän vastustaa homoavioliittoja ja adoptio-oikeutta.
Die Freie Welt -lehden artikkelin mukaan prof. Peterson avaa tietä tunnelin läpi. Tie johtaa ulos kulttuurimarxistisesta pimeydestä. Vasemmistoliberaaleilla Amerikassa on ollut oma ajattelija, Noam Chomsky. Nyt hänen vastavoimakseen on tullut professori Jordan Peterson. Ilman älykköjä ja esitaistelijoita ei päästäisi eteenpäin. On oltava auktoriteetteja, joihin voi vedota. Historiallisesti Noam Chomskyn tie oli kivinen ja pitkä. Aluksi hän ei kelvannut New York Timesiin tai tv-studioihin, mutta vuosikymmenien kuluessa hänestä tuli planeettamme eniten siteerattu ajattelija.
Myös Jordan Petersonilla on nyt aluksi ongelmia näkyvyydessä. Lehdistön enemmistö ja ns. valtavirtamedia ei häntä huomioinut. Hän joutui ankaran kritiikin kohteeksi, kun hän uskalsi olla Kanadan translakeja ja erityisiä ”hän”-pronomineja vastaan. Hänestä on kuitenkin ruvettu puhumaan ja kirjoittamaan entistä enemmän.
Peterson on julkaissut psykologina kirjan, jossa on 12 sääntöä hyvään elämään (»12 Rules for Life« ). Hänen esitelmiään voi katsoa Youtubesta. Hän pystyy puhuttelemaan erityisesti miehiä. Monet Petersonin esittelemät asiat ovat jo askarruttaneet miesten mieliä, mutta miehet eivät ole aikaisemmin voineet ilmaista näkemyksiään, koska se olisi ”ajan hengen” vastaista. Asioista ei voi puhua, kun se on poliittisesti epäkorrektia. Feministit ovat hyökänneet rajusti Petersonia vastaan, mutta monet miehet ovat olleet hyvillään, että joku puolustaa heitäkin feministien vihapuheelta..
Peterson Channel4:n haastattelussa, yksityishenkilö on tehnyt käännöksen suomeksi:
https://www.facebook.com/adele.kottarainen/videos/1746414468731296/
Radio-ohjelma Petersonista Ylen Radio 1:ssä
Viime viikolla 27.4.2018 radion Kulttuuricocktailissa puhuttiin Jordan Petersonista lähes tunnin ajan. Otsikkona oli: ”Jordan Peterson, pelasta meidät!” Haastateltavana oli Petersonin ajatuksiin ja konservatismin historiaan perehtynyt kirjailija Joonas Konstig. Hän kertoo havainnollisesti Petersonin ajatusten lähtökohdista.
Haastateltava kirjailija Joonas Konstig on mm. palkittu Kalle Päätalo -palkinnolla vuonna 2012. Hän on ollut yhtenä kirjoittajana kirjassa ”Mitä mieltä Suomessa saa olla, Suvaitsevaisto vs. Arvokonservatiivit” (Minerva, 2015). Hän on kirjoittanut kirjaan mm. luvut konservatismin historiasta ja kulttuurikonservatiivien salaliitosta. Kirjassa on eri kirjoittajien tekstejä ja mm. tällaisia otsikoita: Miksi homosaatio ärsyttää, Miksi en ole feministi, Marcouse ja vapautettu eros, Salaliitto nimeltä kulttuurimarxismi, Miksi suvaitsemattomuutta ei suvaita, Queer-teoria, Perhe on paras yhä, jne.
Radio-ohjelmassa Joonas Konstig kertoi, että Jordan Peterson on keskusteluissa taitava ”tuhoamaan vastustajansa”. Hänen haastattelujaan löytyy netistä, jopa suomeksi käännettynä. Julkisuus alkoi, kun Peterson nousi vastustamaan Kanadan translakia. Transihmisiä olisi pitänyt puhutella sillä persoonapronominilla, jota nämä itse itsestään käyttivät. Pronominit saattoivat olla itsekeksittyjä. Laki olisi tehnyt pakolliseksi tietynlaisen puhuttelun. Hänen mukaansa laki pohjautui postmodernille uusmarxilaiselle ideologialle. Monet ajattelivat, että miksei voisi olla kiva kaikille ja alkaisi käyttää transihmisten vaatimaa pronominia.
Peterson oli aatehistoriaan perehtynyt. Kun marxilainen filosofia joutui viimeistään 1970-luvulla ristiriitaan todellisuuden kanssa, luovuttiiin vanhasta marxilaisuudesta eli siitä, että porvaristo alistaa työväenluokkaa. Uusmarxismissa kehiteltiin uusi vastakohtapari: valtaapitävät alistavat kaikkia muita. Alistettuna ei ollut enää työväenluokka vaan kaikki vähemmistöryhmät. Länsimainen systeemi perustuu riistolle ja vallalle, ja systeemiin on rakennettu mekanismeja, joilla väehmmistöryhmät pidetään hiljaa, sorrettuina. Tästä syntyi marxilainen feminismi, BlackPower-liike, homojen ihmisoikeusliike ja kolonialismin kritiikki. Ajateltiin, että yhteiskunnan pelastus on marginaaliryhmissä. Tämä valtataistelu tuotiin myös kielen rakenteisiin. Keskusteluja hallittiin vaatimalla ”poliittista korrektiutta”. Siinä määrättiin, mistä saa puhua ja miten. Leimaamalla keskustelu homofobiseksi tai vihapuheeksi, estetään keskustelu. Tausta-ajatuksena oli, että valtaapitävien kanssa ei voi keskustella. Valtarakenteet suosivat tiettyjä ihmisiä. Jos heidän kanssaan ryhtyy keskustelemaan, häviää aina. Heitä vastaan on taisteltava.
Peterson kieltäytyi muuttamasta sukupuolia koskevia sanojaan. Hän rohkeasti ryhtyi puolustamaan omia näkemyksiään. Suosio on ollut suuri, vaikka vastustajat luennoilla yrittävätkin estää hänen luentojaan. Hänen luentonsa yritetään estää, mutta hän jatkaa toimintaansa.
Vajaan tunnin mittainen keskustelu on tässä
https://areena.yle.fi/1-4411701
Suomessakin on ollut monta ottelua siitä, ”muuttaako” transihminen sukupuoltaan vai ”korjaako” hän sukupuoltaan. Maallikko näkee, että transihminen on muuttunut, asiaa syvällisesti tunteva ymmärtää, että kyseessä on ollut korjaus. Tällaisia sanasotia varten on mm. seta julkaissut sanastoja, joissa suositellaan tiettyjä termejä.
Jordan Petersonin kirja julkaistaan suomeksi syksyllä 2018.
Tänään 3.5.2018 vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää.