Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
285 sivua. Otava, 2014
Arvostelukappale
Pajtim Statovcin (s. 1990) esikoisteos Kissani Jugoslavia herätti huomiota jo ennen sen ilmestymistä. Tuntemattoman opiskelijan teoksen oikeudet kun ehdittiin myydä Norjaan ja Ranskaan jo ennen suomenkielisen laitoksen ehtimistä hyllyihin.
Statovcin kirja etenee kahden Jugoslavian albaanin, äidin ja pojan, silmien kautta. Poika Bekim on kirjan keskushenkilö. Suomeen lapsena pakolaiseksi lähtenyt, nyttemmin opiskelija ja homo. Kirja ei sokeroi kuvaa suomalaisten asenteista tänne henkensä säilyttääkseen tulleiden, vähemmän trendikkäiden kansakuntien edustajista.
Bekimin aikalinja elää tätä päivää, Bekimin äidin Eminen aikalinja puolestaan kertaa avioliiton, Jugoslavian hajoamissodat ja kotimaasta pakenemisen. Siinä missä moni menneisyyteen sijoittuva osa on oma, erillinen takautumansa, Statovci on onnistunut saamaan aikakaudet kohtaamaan.
Albaanielämää ja traditioita käydään läpi välillä jopa niin yksityiskohtaisesti, että lukija saattaa lähes haistaa halvan tupakan tai hien hajun. (Miten mielenkiintoista olisikaan muuten joskus lukea kirja, jonka lopussa kirjoittaja kertoisi ”P.S. Kaikki kirjan traditiot ovat muuten täysin keksittyjä”?) Yhteisön maskuliinisuus ja miehen asema perheen päänä on kiistaton. Naisen haltija on joko hänen isänsä tai aviomiehensä, ja poikalapset ovat lähes jumalten lahja. Eminen mies ja Bekimin isä Bajram on yksinvaltainen tyranni, joka Jugoslavian etnisen tilkkutäkin leimahtaessa tuo perheensä turvaan Suomeen – ja pettyy.
Kissani Jugoslavia maalaa sivunsa käyttäen kovia värejä, paksua sivellintä ja jyrkkää kontrastia. Kova realismi kuitenkin murtuu, kun tarina kohtaa kaksi mytologista ja symbolista eläintä, kissan ja käärmeen. Sekä Eminellä että Bekimillä on molemmilla oma suhteensa näihin eläimiin ja niiden kohtaloihin. Kirja antaa lukijalleen rajallisen liikkumatilan, joka on kuitenkin suurimmillaan juuri kissan ja käärmeen symboliikkaa tulkitessa.
Pajtim Statovci on mahduttanut alle 300 sivuun huiman määrän teemoja muun muassa etnisistä ryhmistä, perinteistä, pakolaisiin suhtautumisesta, uskonnosta, homona elämisestä, naisen asemasta ja opiskelun merkityksestä. Puhumattakaan kissan ja käärmeen välisestä, toistuvasta symboliikasta.
Kirja on ehkä kauneimmillaan viipyilevissä Balkanin maisemien kuvauksissa sekä siinä, kuinka kahden sukupolven tarinoiden sulautuvat saumattomasti kokonaisuudeksi, joka on kuitenkin rosoinen. Teemojen suuri määrä sekä kissan ja käärmeen tuoman symboliikan toistaminen melko pienessä sivumäärässä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jossain on tingittävä. Jos kohteiden määrästä ei voi tinkiä, on tingitty niiden yksityiskohdissa. Henkilöhahmojen vahvuus lipsuu pelkistyksen ja stereotypian rajamailla.
Muutamissa paikoissa tulee tunne siitä, onko jokin henkilö tai ilmiö vain litteä pahvikulissi, joka toimii vain yhdestä tietystä kulmasta katsottuna. Titon kuoleman jälkeen rikki menneen Jugoslavian etniset ryhmät piirretään kulmikkaasti. Bajram vaikuttaa lähes samanlaiselta hirviöltä kuin ne, joiden käsistä hän haluaa pelastaa perheensä Suomeen; kulttuuriensa tuotoksia molemmat hirviöt? Olisin mielelläni lukenut Euroopan ja osin Suomenkin lähihistoriaan kytkeytyvän sukupolviromaanin ilman kahden eläimen symbolista roolia, joiden jalkoihin (tai suomuihin) jää moni kirjan sinällään ansiokas teema.
Jugoslavian hajoamissodat ovat muuten suomalaisittain mielenkiintoinen aihe, ei vähiten Martti Ahtisaaren roolin vuoksi. Varsin monilla tuon ajan ja alueen johtajilla on Suomesta kuva, joka on värittynyt joko puolesta tai vastaan. Tämän arvion kirjoittajalla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka esimerkiksi joillain serbeillä on ollut hyvinkin vahvoja ennakkoluuloja Suomea ja suomalaisia kohtaan; asia, jota täällä pintapuolisesti tylsänrauhallisessa Pohjoismaassa tuskin osaamme edes ajatella. Jugoslavian hajoamissodat ovatkin teema, joista lukisin mielelläni Statovcin sukupolven kuvauksia. Yhden osapuolen subjektiivinen näkemyshän Kissani Jugoslaviakin on. Varsin mainio ja polveileva sellainen.
24-vuotiaan Pajtim Statovcin esikoinen Kissani Jugoslavia toi kirjoittajalleen myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.