HIV-positiivisen puheenvuoro

  • Artikkeli
  • Ihmisiä ja ilmiöitä
  • vaeltaja2006
  • 2
Positiiviset ry:n julkaisema maailman aids-päivän erikoisnumero

Kansainvälisen aids-päivän seminaarissa käytti puheenvuoron HIV-positiivinen. Hän muistutti, että hänelle ja muille HIV-positiivisille jokainen päivä on HIV-päivä.

Positiiviset ry, HivFinland tarjoaa vertaistukea hiv-tartunnan saaneille ja heidän läheisilleen, mutta se toimii myös edunvalvontajärjestönä ja ainoana hiv-tartunnan saaneiden ja aidsia sairastavien potilasjärjestönä Suomessa.

(audio n. 6 min)

2 kommenttia

Tärkeä aihe edelleen.

Tuossa audio-tallenteessa tuli esiin mm. se, että siinä hiv-tartunnan saanut kertoi tietäneensä miten hiv tarttuu. Tuota kannattaa hieman pohtia omaltakin kohdalta itse kunkin: kyseessä kun on se "tavallinen tarina". Minäkin sain oman hiv-tartuntani riskit tietäen. Tieto ei takaa turvallista käyttäytymistä, vaan minusta asiaa pitää myös pohtia: miettiä, mihin suostuu ja mihin ei.

Riskit unohtuvat helposti, jos rakastuu ja ihastuu. Silloin on vaikea ajatella, että "tuollakin voi olla hiv" ja toisaalta tulee myös vaikeammaksi vaatia turvaseksiä, jotta ei vain loukkaisi toista (ja molemmat osapuolet voivat pelätä ihan samaa asiaa, mutta siitä ei puhuta... jotta ei loukkaa sitä toista).

Olin turvaseksin suhteen oikea mallioppilas, kunnes vastaan tuli mies, joka vei jalat alta. Hän ei tietänyt hiv-tartunnastaan, mutta olisi minunkin pitänyt ymmärtää: Jos joku ei turvaseksiä harrasta aina, niin hän voi olla hiv-positiivinen. Tuon läksyn opin kantapään kautta oman tartuntani "avulla". Toivottavasti muut ovat viisaampia, ja ymmärtävät tämän ilman, että hankkivat itselleen hiv-tartunnan.

Kiitokset tuolle ääninauhalla puhuneelle henkilölle. Jos aihe kiinnostaa, niin minua pääsee katsomaan videolta samasta aiheesta (tallenne tehty v.. 2013 Priden aikaan):

http://youtu.be/z-y_es1NKZ0

Kommenttia muokattu: 01.12.2014 klo 20:41
"Minusta pitäisi ottaa esille sekin asia kuinka vähän nimenomaan homomiehet saavat tukea omalle arkielämälleen ja kuinka kuormittavaa homofobia on kaikkine lieveilmiöineen arjessa. TÄMÄ sivuutetaan koko ajan ja yhteiskunta pelaa kokonaan hetero-oletuksilla, koska homoille ei anneta minkäänlaista tukea, ei rahallista eikä muutakaan. Se tuo esille miten homomiehiä kohdellaan edelleen monin tavoin ali-ihmisinä. Minusta homot tulisi nostaa esille erityisryhmänä, jolle kanavoidaan RAHAA, laitetaan se vaikka asuntoihin tms. joka tukee elämistä ja työssäkäymistä tai työn hakemista. Työnhaussa homomiehet kilpailevat heterojen kanssa- ja usein nimenomaan heterot saavat edut itselleen, koska heillä on tämä ydinperhe ässäkortti heittää pöytään: mulla on vaimo ja lapset; mä olen isukki. Tämä tällainen ei tule koskaan toimimaan ja seurauksena on edlleen mm. hiv-epidemian jatkuminen. Moni haluaa unohtaa vapaa-ajalla arjessa kohtaamansa stressin, koska aivot ovat kuormittuneet siitä."

Copy pastes oman mielipiteeni toisaalta.
Haluaisin esittää seuraavaa: HIV-lääkityksen myrkyllisyydestä eli sivuvaikutuksista puhutaan vähän. Toinen seikka on myös se, miten monin tavoin HIV-positiiviset elävät TÄYSIN yksin ja usein myös kuolevat ilman omaisia tai ystäviä ts. unohdettuina. Homomiesten yksinäisyydestä ei paljon kirjoiteta. Onko omaisia vai ei? Kuinka paljon on yleensäkin ystäviä (tai kontakteja) ja millaisia ne kontaktit ovat tai miten pinnallisia ystävyyssuhteet ovat? Voi tietenkin olla omaisia, mutta suhdetta ei heihin ole ts. katkennut tai kontaktit vähäisiä.
Sitten on vielä kysymys homopojan asemasta perheessä. Hyväksyvätkö vanhemmat lapsen, joka on selvästi erilainen kuin heteropojat? Kuinka homolapsi saa tietää, että on homo tai tukea omalle kasvulleen omana itsenään eikä häntä inhota sen vuoksi? Tässä pelaa myös hetero-oletus. Perhe on onnellinen, jos lapsi on terve ja hetero.
Sitten tämä miten hyvä itsetunto rakentuu. Saako homopoika tarpeeksi eväitä omalle kasvulleen jotta hän saa terveen itsetunnon? Usein ei, vaan kaikkia niitä ominaisuuksia inhotaan, jotka kuuluvat homouteen. Homo tarkoittaa pahaa, negatiivista, vastenmielistä ja vihattavaa, joka on uhka koko perheen maineelle ja jota hävetään. Kasva siinä sitten tasapainoiseksi aikuiseksi. Usein käy toisinpäin- masennus sairaus värittää kaikkea elämää ja luuraa joka puolelta...eikö?

Kommenttia muokattu: 16.12.2014 klo 01:27

Kommenttia muokattu: 16.12.2014 klo 01:33