1970-luvulla pyörineeseen amerikkalaisen TV-sarjaan perustuva elokuva herättää henkiin poliisit David Starskyn (Ben Stiller) ja Ken ”Hutch” Hutchinsonin (Owen Williams). Toimintatavoiltaan hyvin erilainen kaksikko selvittelee Bay Cityn rikoksia alkuperäisestä sarjasta tutun tulipunaisen Fordin kyydissä. Starsky on pedantti luonne, toisen polven poliisi joka noudattaa pykäliä tuskastuttavan tarkasti. Hutch taas on ottanut poliiseja kohtaan linjan ”jos et voi voittaa niitä, liity niihin” ja käärii vaihtelevalla menestyksellä oman osansa rötöksistä. Elokuvan juoni on rakennettu uudenlaisen kokaiinin myyntireitin tutkimisen ja tukkimisen ympärille.
Leffa parodioi 70-lukua keräämällä kaikki kliseet nippuun. Peruukkeja ja muita irtokarvoituksia onkin tungettu lähes joka paikkaan. Farkut ovat kireitä ja muutenkin retroa on kerätty kasaan huolella. Straskyn permiskin pitää pintansa leffan loppumetreille asti, jossa cameo-rooleissa vilahtavat alkuperäiset Starsky ja Hutch. Muuten leffa onkin enimmäkseen kasattu irtovitseistä, jotka olisivat ehkä paremmin Leslie Nielsenin komedioiden tyyliin sopivia. Elokuvan juoni on paljon ohuempi kuin keskiverto afrokampaus eikä tahdo jaksaa vetää pirstaleista käsikirjoitusta kunnolla loppuun asti. Näyttelijäntyö on hyvää, mutta kun kartta on hukassa niin leffa ei oikein löydä perille. Vanhoja, muista leffoista tuttuja vitsejä pyöritetään uusintoina. Yksittäiset kohtaukset ovatkin hyviä mutta laadukasta kokonaisuutta niistä ei oikein tule tekemälläkään.
Oma lukunsa on sarjan gay-vivahteet. Starsky itkee anteeksipyyntöään Hutchin olkapäätä vasten, ja saa tältä vastineeksi pusun poskelleen. Eräässä kohtauksessa on sankarikaksikon lisäksi kaksi vetävää misua, mutta silti Starsky ja Hutch katselevat toisiaan silmiin jälkimmäisen esittäessä serenadia kitaransa säestämänä. Partnereiden välillä on myös samanlaista kissanhännänvetoa kuin vanhoilla aviopareilla. Visuaalisesti elokuvan parhaita hetkiä lieneekin Owen Wilsonin näkeminen niukassa lantiopyyhkeessä.
Alkuperäisen Starskyn ja Hutchin ystävät voivat elää nostalgian hetkiä uudelleen elokuvan myötä (tai pitää elokuvan pyhäinhäväistyksenä; vanhat sankarit levätkööt rauhassa). Jos pitää poliisiaiheisista toimintakomedioista, saattaa pätkä kiinnostaakin mutta jos elävissä kuvissa käy vain kerran vuodessa, niin tämä ei välttämättä ole osuvin valinta. TV-elokuvaksi tästä olisi, ehkä DVD:ksikin mutta valkokangas on turhan iso media näille kytille.
