Kaikkiaan yli 700 SM-liigaottelua pelannut Rauman Lukon Harri Tikkanen, 32, on luonteelleen tyypillisesti ystävällinen sekä rauhallisen oloinen, vaikka hän on tekemässä historiaa. Hän tekee sen, mihin yksikään suomalainen huipputason heterourheilija ei ole vielä pystynyt: kertomaan mielipiteensä seksuaalivähemmistöistä.
Lappeenrantalaissyntyinen Tikkanen on luonnossa pienikokoisempi, kuin mitä valokuvat antavat ymmärtää. Virallisesti pituutta on 175 senttimetriä ja painoa 80 kiloa. Puheessa vilisee sie, mie ja myö. Hän pelaa viidettätoista kauttaan pääsarjatasolla eli hänen ammattilaisuransa yltää kolmelle eri vuosikymmenelle. Myös leijonapaita on tuttu eli hän on pelannut myös Suomen maajoukkueessa. Nyt Tikkanen on joukkueensa varakapteeni. Ansioluetteloon voi lisätä vielä yhden kiekkoammattilaisille harvinaisemman ”harrastuksen”. Harri Tikkanen nimittäin opiskelee siitä huolimatta, että urheilu on kokopäivätyötä.
-”Pitää paikkansa. Olen kirjoilla Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, mutta tällä hetkellä opiskelen liiketaloutta täällä länsirannikolla.”
Tänään ei puhuta pelillisistä hienouksista tai analysoida alkanutta kautta. Puhumme hänen arvoistaan sekä ihmisoikeuksista, tarkemmin sanoen seksuaalivähemmistöjen asemasta ja urheilusta. Aihepiiri on koettu Suomessa niin ylivoimaisen vaikeaksi, että yksikään kovan tason ammattilainen ei siitä ole halunnut puhua, eivätkä toimittajat ole siitä paljon kyselleet, vaikka aihe on kansainvälisesti pinnalla. Mitä pidemmälle avausta lykätään, sen korkeammaksi kasvaa kynnys tehdä se ensimmäisen siirto.
Liigalle kelpaa kyllä paikka suomalaisen urheilun lippulaivana ja moni kiekkoilija nauttii ammatin suomista eduista. Olisi naiivia sanoa, että kyse on vain ja ainoastaan urheilusta. Kyseessä on myös viihde ja bisnes. Urheilijat kiinnostavat sekä suurta yleisöä, että mediaa. Haastattelut toistavat samaa kaavaa vuodesta toiseen, eikä tabuun saa kajota. Samaan aikaan esimerkiksi länsinaapurissamme urheilun terävin kärki on oma-aloitteisesti iskenyt homofobiaa vastaan ja media ei vaikene aihetta kuoliaaksi, vaan pitää sitä säännöllisesti esillä. Tikkanen on pelannut monien ulkomaalaisten pelaajien kanssa. Määräytyykö luonne ja aktiivisuus passinkannen perusteella?
-”Olen pelannut sekä eurooppalaisten että pohjoisamerikkalaisten ammattipelaajien kanssa, mutta kansallisuus ja taustakulttuuri ei oikeastaan vaikuta persoonallisuuteen. Kyllä jokainen on enemmän oma yksilönsä. On puheliaampia ja on hiljaisempia, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia.”
Yhdysvaltojen urheilupiireissä on tuttu käsite ”Straight Star Ally”. Siis hetero urheilutähti, jonka mielestä kaikkia – myös homo- ja bi-ihmisiä – tulee kohdella tasavertaisesti. He haluavat omalla toiminnallaan näyttää mallia muille. Joukkuelajeissa he ovat myös niitä, joille seksuaalivähemmistöön kuuluva joukkueen jäsen voi kertoa asiasta ilman pelkoa siitä, että tieto lähtisi leviämään tai suhtautumineen häneen muuttuisi. Tikkasen voi helposti luokitella Straight Star Ally –urheilijaksi. Mutta mitä mieltä hän itse on tästä?
-”Totta kai tämä määritelmä pätee minuun. Mielestäni tämä on ammattitaitoinen tapa toimia työyhteisössä. Ja ilman muuta toivon, että Straight Star Ally –urheilijoita tulee lisää.”
”Minulle kaikki ovat yhdenvertaisia
Alamme puhua Harri Tikkasen arvoista. Ehdin hädin tuskin esittää kysymykseni, kun Tikkanen avaa suunsa.
-”Minulle kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ei ole mitään merkitystä sillä, minkä värinen iho jollain on tai onko joku homo vai hetero. Kaikki on minun silmissäni samalla viivalla.”
Mutta mitä jos jossain vaiheessa uraa tapahtuisi niin, että oman joukkueen jäsen tulisi kaapista? Muuttuisiko ääni kellossa?
-”Ei kai. Kohtelen jokaista ihmisenä.”
Entä löytyykö kiekkotähden omasta ystäväpiiristä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä?
-”Kyllä löytyy, useampiakin.”
Tikkasen ammattilaisura on huomattavan pitkä. 15 kauteen mahtuu suuri määrä joukkuetovereita eri joukkueissa. ”Voin rehellisesti sanoa etten tiedä, että olisin koskaan pelannut seksuaalivähemmistöön kuuluvan kiekkoilijan kanssa samassa joukkueessa”, sanoo Tikkanen. Entä onko ylipäätään mahdollista, että suomalainen ammattilaiskiekkoilija tulisi kaapista aktiiviuran aikana kaapista?
-”Uskon sen olevan mahdollista."
Homo-sana on yleinen haukkumasana, vaikka sitä ei kirjaimellisesti tarkoitetakaan, toisin kuin vaikkapa neekeriksi tai ryssäksi haukkumista, joilla on selvä viittaus kohteen ihonväriin tai kansallisuuteen. Oletko ikinä kuulut toisen pelaajan ”homottelevan” ottelun aikana? Seurasiko siitä rangaistus? Pitäisikö siitä seurata samanlainen rangaistus kuin vaikka neekeriksi tai ryssäksi haukkumisesta?
-”Kyllä olen kuullut. Vaikka jääkiekko-otteluun ladataan tunnetta ja tempo on nopea, niin turhalta se homottelu tuntui, vaikka sanoja ei sitä kirjaimellisesti tarkoittanutkaan.”
-”En ole aivan varma, että tuliko rangaistus juuri homottelusta, mutta asiattomasta kielenkäytöstä ja solvaamisesta on tullut rangaistuksia. Kyllä loukkaavaksi tarkoitetusta huutelusta pitääkin seurata asianmukainen rangaistus.”
Palataan vielä hetkeksi teoreettiseen tilanteeseen, jossa jääkiekkoilija päättäisi tulla kaapista tai asia tulisi julki hänen tahtomattaan. Onko otteluiden järjestäjillä, joukkueilla, Liigalla ja muilla toimijoilla keinot laittaa huutelu ja muu ottelussa mahdollisesti tapahtuva asiaton toiminta kuriin?
-”Kyllä mie uskon, että tarvittavat keinot löytyy. Keinovalikoima on laaja, jos huomioidaan kaikki toimijat järjestyksenvalvojista aina mediaan asti.”
Tiedän että Tikkasen voi olla vaikea arvioida tätä, koska asia ei koske häntä henkilökohtaisesti, mutta päätän silti kysyä: Mikä on se suurin syy siihen, että kiekkoilijat pysyvät kaapissa? Onko se pelko oman joukkueen suhtautumisesta, vastustajan fanien huutelusta vai joku muu?
-”Tähän todellakin on vaikea vastata. Ehkä se on ilmapiiri kokonaisuutena. Mutta ilmapiiriä voidaan parantaa pala kerrallaan.”
”Toimittajatkin voisivat joskus kysyä”
Urheilu ja homot ovat vaikea yhdistelmä, vaikka jokainen tajuaa, että vähänkään isommassa ihmisryhmässä on todennäköistä, että kaikki eivät ole heteroita. Tämä on huomioitu monessa muussa maassa. NHL-piireistä lähti You Can Play –projekti, jonka suurin yleisö on jääkiekkofanit, mutta tärkein kohderyhmä nuoret jääkiekkoilijat. Projektin viesti on ”If you can play, you can play” (suom. ”Jos osaat pelata, niin voit pelata”). Mitä mieltä Harri Tikkanen on You Can Play:sta?
-”You Can Play on hyvä hanke. Turhaan kenenkään on jättää harrastus aloittamatta tai lopettaa se ennen aikojaan, jos kyse on seksuaalisesta suuntautumisesta. Turvallinen ja luotettava ilmapiiri on tärkeä asia.”
Viimeksi elokuussa urheilijoiden ihmisoikeudet eli oikeus olla avoimesti oma itsensä, sekä sen vastavoima eli urheilun homofobia nousivat otsikoihin. Moni urheilija otti siihen oma-aloitteisesti kantaa. Heidän joukossaan oli myös huipputason jääkiekkoilijoita, kuten ruotsalaiset Henrik Lundqvist ja Henrik Zetterberg. Suomalaisen median kommentit aiheesta ovat lähinnä käännöksiä ulkomaalaisten urheilijoiden sanomisista. Miksi tämä on niin vaikeaa suomalaisille urheilijoille?
-”Toimittajat eivät asiasta ole paljoakaan kyselleet. Tietysti urheilijoissakin on eroja. Jotkut ovat aktiivisempia tekemään avauksia ja ottamaan kantaa, kuin toiset. Urheilijat eivät ole samasta puusta veistettyjä.”
Keskustelua on yritetty tukahduttaa väitteellä, että asia on poliittinen, eikä politiikka kuulu urheiluun. Vastaväitteenä voisi tietysti sanoa, että huomattavan moni urheilujohtaja on poliitikko tai entinen poliitikko. Lisäksi suomalaisen urheilun suurin tukija on poliittisessa ohjauksessa oleva yritys. Miten on, Harri, onko tämä haastattelu politiikkaa?
-”En nyt näe, että tämä olisi millään tavalla politiikkaa. Ihmisen oikeus olla oma itsensä ei ole poliittinen asia.”
Mm. Urheilulehti on esittänyt vahvan vaatimuksen siitä, että kun me hurraamme urheilulle, niin meillä on oikeus tietää myös se, että millaiselle arvomaailmalle me hurraamme. Aktiivisesti urheilukulttuuria seuraavana joudun myöntämään, että en tiedä suomalaisen urheilun arvomaailmasta juuri mitään. Suomalaisen ammattilaisjääkiekon arvomaailma taas ei ainakaan median mukaan ole kovin hyvässä kurssissa. Otsikot eivät mairittele ja alasta välittyy hieman sellainen kuva, että maksa lippusi ja kannusta, mutta muuten pidä suusi kiinni. Voisiko alalle tehdä hyvää, jos urheilijoista välittyisi moniulotteisempi kuva? Kenen siinä pitäisi olla aloitteellinen?
-”Moniulotteisempi kuva varmaan tekisi lajille hyvää. Se antaisi tarkemman käsityksen suomalaisen jääkiekon luonteesta. Aloite ei ole minkään yksittäisen ryhmän käsissä, vaan siinä voivat olla aktiivisia niin pelaajat, seurat, media kuin sponsoritkin.”
Arvovaltaiset tiedotusvälineet kuten Helsingin Sanomat ovat julkaisseet artikkeleita, joissa suoraan tai epäsuoraan sanotaan, että suomalaisissa pukukopeissa haiskahtaa homofobia. Olet viettänyt ison osan aikuisiästäsi pukukopeissa. No miten on, haiseeko siellä homofobia tai onko se haissut menneinä vuosina?
-”En ole oikein ajatellut, että pukukopissa olisi homofobiaa. Siellä kopissa kuitenkin on ihmisiä niin monista erilaisista taustoista ja kansallisuuksista.”
Jos urheilussa on homofobiaa, jonka kivijalkana on faktatiedon puuttumisesta johtuva väärä mielikuva, niin voisivatko urheilijat ja media aktiivisemmin tehdä jotain sen eteen, että kielteisen lieveilmiön varjo väistyisi?
-”Urheilijat ja media voisivat käsitellä aihetta paljon avoimemmin ja aktiivisemmin. Ei niissä ennakkoluuloissa todennäköisesti ole mitään sellaista, millä olisi totuuspohjaa oikeassa urheilussa.”
Hypätään taas hetkeksi Atlantin taakse. Siellä suurten palloilulajien pääsarjatasoilla on valmisteltu ohjelmaa, ns. mekanismia, jossa on valmiiksi mietitty toimintatapoja tilanteeseen, jossa pelaaja tulee kaapista tai hänet revitään kaapista. Valmistelutyötä ovat tehneet niin sarjojen johto, seurat kuin pelaajajärjestötkin. Ulkopuolisilta konsulteilta on kysytty vinkkejä. Olisiko hyvä, jos Suomessa valmisteltaisiin samanlainen mekanismi? Tosiasia kuitenkin on, että ennemmin tai myöhemmin meilläkin on pääsarjatason urheilija, joka tulee kaapista tavalla tai toisella.
-”Jos tällainen olisi mahdollista myös Suomessa, se olisi hyvä juttu. Siinä voisi olla jonkinlaisia suuntaviivoja siihen, miten toimitaan, kun vastaan tulee täällä ennennäkemätön ja uusi tilanne.”
Koska muuten veikkaat, että tuollainen kaapistatulo – tavalla tai toisella – tapahtuu? Puhutaanko kuukausista, parista vuodesta vai monesta vuodesta?
-”En osaa tuota veikata. Ei siihen mitään estettä pitäisi olla, vaikka se tapahtuisi jo lähitulevaisuudessa.”
Vielä 10 vuotta sitten liigakiekkoilijan kaltainen julkisuuden henkilö saattoi pitää yksityiselämänsä melko suojattuna. Vaadittiin jotain suurta, jotta asia olisi päätynyt lööppeihin. Samaten homot julkkikset pystyivät pysymään kaapissa paljon helpommin. Median itsesensuuri on löystynyt, ja blogien ja sosiaalisen median aikana kuka tahansa voi laittaa materiaalia kaikkien nähtäville. Älypuhelinten aikakaudella kamera ja videokamera ovat yhtä lähellä, kuin lähin puhelin. Yksi harkitsematon teko tai kännitörttöily, niin se on seuraavana päivänä kaikkien saatavilla ja ihan ilmaiseksi. Silti ns. ”virallisesta nollasta” pidetään kiinni eli valtakunnallisesti näkyvissä lajeissa on vain ja ainoastaan heteroita. Onko virallisen nollan sitkeä puolustaminen kuin yrittäisi uskotella, että mitään aikapommia ei olisi?
-”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. En ainakaan itse usko, että kaikki Suomen ammattiurheilijat olisivat heteroita, vaikka minun tuntemani ja tietämäni urheilijat ovat käsitykseni mukaan heteroita. Varmasti urheilunkin piirissä on kaikenlaisia ihmisiä.”
Sateenkaariväki seuraa urheilua aktiivisesti
Amerikkalainen tutkimusjätti Nielsen teki hiljattain hyvin laajan tutkimuksen, jossa verrattiin seksuaalisen suuntautumisen vaikutusta urheilun kiinnostavuuteen. Tutkimustulos rikkoi stereotypiat: sateenkaariväki onkin aktiivista urheilukansaa. Vertailuryhmään (eli heteroihin) nähden he olivat selvästi aktiivisempia urheilutapahtumissa kävijöitä, he käyttivät enemmän rahaa urheilutapahtumissa ja olivat myös itse vertailuryhmää aktiivisempia urheilemaan. Yhdessä asiassa ero oli kuitenkin murskaava: seksuaalivähemmistöön kuuluvat urheilun seuraajat lukivat urheiluaiheisia juttuja lähes puolet muita enemmän. Yllättääkö tutkimustulos kokeneen urheilijan?
-”On tuo hieman yllättävä tieto. Haluan silti sanoa, että en usko stereotyyppisiin ihmiskäsityksiin. Ihmiset ovat yksilöitä.”
Silti ainakin Suomessa tämä markkinasegmentti on unohdettu. Täällä ei jäähallilla ole pohjoisamerikkalaista Gay Hockey Night –teemapäivää, jossa symbolinen ele on suuressa osassa, vaikka taustalla on myös luoda hyvää mielikuvaa seurasta, ja sitä kautta myös kaupallista menestystä. Tällä hetkellä Liigan katsojaluvut ja kiinnostavuus ovat jyrkässä laskussa. Miksi markkinointia ei kohdenneta tähän segmenttiin ja onko nykytilanteessa viisasta antaa maksukykyiselle ihmisryhmälle sanaton viesti, että teitä ei erityisemmin kaivata?
-”En ole ihan tarkkaan perillä siitä, mitä markkinointiosastoilla tällä hetkellä suunnitellaan, mutta ilman muuta kaikki ovat tervetulleita. On väärä oletus, että seksuaalivähemmistöillä ei olisi asiaa jääkiekkokatsomoon.”
Minustako homoikoni?
Monella viihdebisneksen osa-alueella on ns. homoikoneita. Ikonia on vaikea määritellä tarkasti. Yksi määritelmä voisi olla henkilö, jonka itse on hetero, mutta jolla on vahva kannatus seksuaalivähemmistöjen keskuudessa. Kyseessä on vuorovaikutussuhde. Ikoneilla on jotain annettavaa faneilleen ja fanit tukevat ikoniaan niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Homoikoneja on nähty myös urheilussa, eivätkä he suinkaan ole aina niitä kilttejä tai näkymättömiä poikia. Esim. monien vihaama NHL-kiekkoilija Sean Avery oli ja on edelleenkin monelle homoikoni. Nykyisistä pelaajista taas esim. Henrik Lundqvist on eräänlainen homoikoni: tyylikkäimmin pukeutuvaksi valittu kiekkoilija, joka on puhunut vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Lundqvistille ei tee tiukkaa tehdä camp-henkinen shampoomainos tai aina säännöllisin väliajoin näkyä valokuvassa ilman paitaa. Mainittakoon vielä erikseen, että Lundqvist on naimisissa ja hänellä on lapsi. Lundqvistin tavoin moni ikoni on ylpeä asemastaan, johon ei vippaskonsteilla tai vilpillisillä keinoilla päästä.
On aika varmaa, että tämän haastattelun jälkeen ainakin muutamalla suomalaisella on uusi suosikkijääkiekkoilija. Miltä tuntuisi, jos Harri Tikkasesta tulisi edes pikkuisen homoikoni? Olisiko se maailmanloppu vai tuntuisiko se hyvältä, kun on lojaaleja kannattajia ympäri Suomea? Suomessa kaikki on tietysti Yhdysvaltoja tai jopa Ruotsia pienempää, mutta silti. Tikkasta alkaa naurattaa.
-”Tämä tuli nyt kyllä niin yhtäkkiä. En nyt heti osaa ajatella itseäni homoikoniksi, mutta ainahan fanit on meille urheilijoille tärkeä juttu. Jos tämä haastattelu vielä saa uusia ihmisiä kiinnostumaan jääkiekosta ja urheilusta muutenkin, tai jos tämä korjaa käsityksiä parempaan suuntaan, niin sitten myö ollaan oikealla asialla.” Eli ainakaan suoraa tyrmäystä ei ikoniksi nousemiselle annettu.
Jääkiekkoilijat ja muut kovan tason urheilijat ovat esikuvia ja heidän tekemisiään seurataan tarkasti. Tikkanen ei ole julkisuudessa viihtyvää tyyppiä, vaan hän on viisaasti pitänyt yksityiselämänsä yksityisenä. Piilottelevaksi tai syrjäänvetäytyväksi häntä ei silti voi sanoa. Haastattelut ja PR-tilaisuudet hoituu aina. Tämän lisäksi Harri Tikkasen treenattua kroppaa on nähty taidevalokuvissa ja vuosi sitten hän teki avainsuorituksen hyväntekeväisyystempauksessa, joka toi Satakunnan keskussairaalan lastenosastolle kymmenien kilojen lelulahjoituksen. Ehkä nämä asiat ovat hieman etäällä perusurheilusta, mutta Liigahan on urheiluviihdettä.
Esikuva-asema tarjoaa mahdollisuuden välittää sekä sanattomia että sanallisia viestejä seuraajilleen. Jääkiekossa on nähty esim. vaaleanpunainen maila, jolla on viestitetty tukea rintasyövän vastaiselle työlle (Roosa Nauha –kampanja). Loppuvuodesta kasvatellaan viiksiä toista rahankeräystä varten. Sateenkaari taas on epäpoliittinen symboli, joka ei ole automaattinen viesti käyttäjänsä seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan arvoista; kaikkia pitää kohdella yhdenvertaisesti.
Jääkiekkokaukaloon hyppää kokolihaa syövä heteromies, joka on valmis menettämään hampaitaan, murtamaan nenänsä tai hankkimaan aivovamman. Jos tällainen mies on Straight Star Ally, niin miten pelottavalta tuntuu ajatus siitä, että jääkiekkomailan varressa olisi pienenpieni sateenkaari, joka kertoo kantajansa arvoista ja välittää viestiä myös niille jääkiekkoilijanaluille, joiden arvomaailma vielä hakee paikkaansa? Sillähän ei kerätä euroakaan rahaa, vaan välitetään sanaton viesti vähemmistöihin kuuluville ystäville, kollegoille, faneille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin: minä olen teidän tukenanne.
-”Tämä onkin hankalampi kysymys, mutta pistän tämän vakavaan harkintaan”, sanoo Tikkanen, joka ottaa hänelle ojennetut kirjavat tarrat vastaan. Tarroissa erottuu sateenkaari spektri joko palkkina tai lippuna, johon on leikattu kiitävä tähti. Lähitulevaisuus näyttää, päätyväkö postimerkin kokoiset symbolit käyttöön.
Päivitys 12.10.2013: Kaksi päivää haastattelun jälkeen pelattiin Rauman jäähallissa Lukko-HIFK -ottelu. Tikkasen jääkiekkomailaa tarkemmin katsoessa huomasi, että siellä on nyt sateenkaaripalkki Straight Star Ally -urheilijan merkkinä. Mailalla tehtiin myös Lukon viides maali kyseissä ottelussa. Lue lisää aiheesta jutun lopussa olevasta linkistä, jossa on myös ohjeet tarrojen tilaamiseksi pelaajille ja joukkueille.
Mutta jatketaan vielä nuorista kiekkoilijoista. Tiedetään tapauksia, joissa homo- tai biseksuaali nuori päättää luopua haaveistaan ammattilaisurasta, koska pelkää seksuaalisen suuntautumisensa tulevan ilmi. Mitä konkaripuolustaja Tikkanen haluaa sanoa heille?
-”Olkaa rohkeita. Te voitte olla tai teistä voi tulla huippupelaajia riippumatta siitä, oletteko homoja, heteroita tai jotain muuta. Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta siihen, millaisia teistä tulee jääkiekkoilijoina tai muina urheilijoina.”
Entä jos tällainen juniorikiekkoilija haluaa kertoa asiasta juuri sinulle, niin lupaatko kuunnella?
-”Kyllä lupaan.”
Ajat ovat muuttuneet nopeasti. Tällä hetkellä jääkiekko on vasta yhdentenätoista lasten, nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tähän vaikuttaa tietysti harrastuspaikkojen määrä ja myös jääkiekkoharrastuksen kalleus, mutta trendi on silti selvä: lapset ja nuoret liikkuvat entistä vähemmän. Nuoret vieraantuvat liikunnasta ja ohjatusta urheilusta. Suomessa on koululaisia, jotka kysyvät, onko hikoilu normaalia. Lisäksi ajan henki suosii yksilöllisyyttä yhteisöllisyyden sijaan. Tämä alkaa näkyä aikuisten kilpasarjoissa tämän vuosikymmenen lopulla. Mitä mieltä olet tästä trendistä?
-”Olen kyllä huolestunut tästä trendistä. Nuoria pitäisi ohjata liikuntaharrastusten pariin. Pelikonsolit ja tietokoneet kuuluvat nykypäivään, mutta yhtä lailla sosiaalinen yhdessäolo, liikkuminen ja pihapelit ovat tärkeitä. Tärkeää on sekin, että urheiluympäristö tuntuu turvalliselta paikalta lapselle ja nuorelle. Jos liikunta ja urheilu eivät enää kiinnosta, se tulee näkymään myös huippu-urheilun tasossa ja menestyksessä.”
Tällä hetkellä tilanne on se, että seksuaalivähemmistöjen urheilijoille on jopa omat ”olympialaisensa”, Gay Games –kisat. Suomi ja suomalainen urheiluseura HOT ry on menestynyt näissä kisoissa hyvin. Elämme vuotta 2013, mutta silti homoille tarvitaan omat kansainväliset kisat ja mitalisteista kerrotaan yleensä vain etunimi, vaikka lupa koko nimen julkaisuun olisi. Miltä se tuntuu?
-”Kuulen näistä kisoista nyt ensimmäistä kertaa. Kuulostaa tosi ikävältä, että tällaisia erillisiä kisoja tarvitaan vielä nykyäänkin. Eiköhän tässä ole syytä tehdä töitä sen eteen, että kaikki voivat osallistua urheiluun omana itsenään missä tahansa seurassa ja kisoissa.”
Nyt on oikea hetki toimia
Tämä haastattelu on vain yksi monista jääkiekkojutuista, joita vuoden aikana julkaistaan. Silti tämä on lajissaan ensimmäinen. Miksi tämä julkaistaan juuri nyt?
-”Aihe on nyt ajankohtainen ja se on ollut paljon esillä Moskovan MM-kisojen yhteydessä sekä lähestyvien Sotshin olympialaisten vuoksi. Aikaisemmin tällaista haastattelua ei ole miulta edes kysytty. Mutta nyt kun kysyttiin niin ajattelin, että ihan hyvin voin tämän haastattelun antaa.”
Entä miten veikkaat, että tähän suhtaudutaan?
-”En usko, että tästä tulee mitään hankaluuksia. Pidän urheiluväkeä kuitenkin sen verran fiksuna ja modernina, että he ymmärtävät asian tärkeyden. Eli uskon, että tähän keskustelunavaukseen suhtaudutaan positiivisesti.”
Lopuksi Harri Tikkanen lähettää terveisiä kaikille urheilun ystäville:
”Urheilu on hieno asia ja urheilu on jokaisen oikeus, urheilit sitten itse tai seuraat urheilua katsomosta käsin. Toivon kaikille hienoja hetkiä urheilun parissa.”
Tikkasen varsi voi olla 175 senttiä pitkä, mutta hänen sanansa ja tekonsa ovat sitäkin suurempia.
Toimittajan kommentti
Nyt se on tehty. Keskusteluun on saatu suomalainen avaus. Harri Tikkanen ei missään vaiheessa vaikuttanut kiusaantuneelta tai vaivaantuneelta. On helppo ymmärtää, miksi Tikkanen on monien nuorien fanien suosiossa. Hänellä on luontainen kyky kohdata jokainen ihmisenä ja säätää itsensä vastapuolen kanssa oikealle aaltopituudelle.
Tikkanen puhui asioista niiden oikeilla nimillä, omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Hän ei paennut organisaation selän taakse piiloon, eikä turvautunut tekosyihin.
Tämä ei ole hienoin, paras eikä sisältörikkain haastattelu, mutta tämä on ensimmäinen lajiaan. Toivottavasti tämä madalsi kynnystä puhua aiheesta. On urheilijoista ja mediasta kiinni, että alammeko tuomaan suomalaista urheilua tälle vuosisadalle tämän aiheen osalta vai lakaistaanko aikapommi takaisin maton alle.
Haastattelun alussa olevaa kuvaa voi lainata journalistiin tarkoituksiin, jos sitä käytetään tähän haastatteluun liittyvässä asiayhteydessä
RL-toimitus/Ossi Halme
Tikkasen sateenkaarimailalla syntyi maali
Straight Star Ally Facebookissa