Tänään torstaina 19.9.2013 klo 23.00 esitetään Teemalla uusintana saksalaisen Rosa von Praunheimin dokumenttielokuva Höllenfahrt (matka Manalaan, siellä tarkemmin Helvetin puolelle). Homokysymyksistä ei vaieta.
Rosa von Praunheim kasvoi katolisessa perheessä, toimi messuissa kuoripoikana ja koki vahvasti pappien helvetilliset uhkailut. Ohjaaja Rosa von Praunheim syntyi Riiassa 1942. Perhe joutui pakenemaan Saksan alueelle, kun maailmansota oli lopuillaan. Galleristi-kokeilun jälkeen hän päätyi 1960-luvun lopulla elokuvaohjaajaksi. Ensimmäinen julkinen menestys oli elokuva Nicht der Homosexuelle ist pervers, sondern die Situation, in der er lebt (homo ei ole perverssi vaan tilanne jossa hän elää). Tv-kanava ARD esitti filmin vuonna 1973, mutta Baijerissa filmin näkyminen estettiin ja tilalla oli muuta ohjelmaa. Elokuva käynnnisti monenlaista homotoimintaa mm. Berliinissä. Elokuva näkyi myös Itä-Berliinin puolelle. Praunheim oli homoliikkeeen näkyvin edustaja mediassa, mutta homoliikkeen sisällä hänen näkemyksiään usein kritisoitiin. Hän on tehnyt dokumenttielokuvia mm.aids-ilmiöstä ja uusnatseista. Nykyään hän elää Berliinissä.
Nyt n. 70-vuotiaana hän lähtee uudelleen tutkimaan helvetin oloja. Myös muissa uskonnoissa on kuvauksia helvetistä. Helvetti on mm. islamissa ja hindulaisuudessa. Buddhalaisilla on kahdeksan kylmää ja kahdeksan kuumaa helvettiä. Maanalaisesta helvetistä kerrotaan ensimmäisen kerran sumerilaisten Gilgames-eeppoksessa.
Dokumentissa Rosa von Praunheim kyselee erilaisilta asiaa tuntevilta, millaista helvetissä on. Hän käy mm. katolisten kirkkopäivillä. Kun sinne tulee homoja sateenkarilippuineen, järjestäjä uhkaa kutsua poliisin.
Tutkija tietää, että raamattu on miesten laatima. Evankeliumeja oli alunperin 170 ja 300-luvulla miehet päättivät, mitkä neljä valitaan virallisiksi.
Käsitys helvetistä oli keskiajalla erityisen tarkka, sadistinen ja hirviömäinen. Keskiaikaisista helvetti-maalauksista löytyvät kiihkeimmät ihmisen rangaistusfantasioiden äärimmäisyydet. Kuvat ovat täynnä äärimmäistä sadismia. Dante syntyi 1265 ja hänen Jumalaisen näytelmänsä, Divinna Commedian kuvitukset ovat melkein henkeä salpaavia. Danten helvetinkuilussa on erilaisa tasoja tai "piirejä" erilaisille syntisille. Homot ovat seitsemännen piirin pohjalla eli kaikkein syntisimpiä. He makaavat kuumassa hiekassa ja ylhäältä sataa tulta heidän päälleen.
Käytiin myös Hollannissa katsomassa Hieronymus Boschin helvetti- ja taivaskuvia. Hänen kuvansa ovat kuin LSD-humalassa syntyneitä. Bosch oli syntynyt n. 1450. Teoksessa Halujen puutarha on sekä paratiisi että helvetti.Paratiisi on täynnä nautinnon symboleja: hedelmiä, alastomia ihmisiä, ilman syntiä mutta täynnä elämäniloa. Yhdellä on nautinnollisesti kukka takapuolessa. Helvetissä jokaista rangaistaan tekojensa mukaan. Homoille helvetissä työnnetään peräaukkoon erilaisia isoja esineitä.
Dokumentissa tavataan kaksi hyvin kiinnostavaa teologia. Toinen on Uta Ranke-Heinemann. Hän on syntynyt 1927. Isä on ollut Länsi-Saksan presidenttinä 1970-luvun alussa. Puolue oli SPD. Tytär Uta kääntyi katoliseksi 1950-luvun alussa ja oli ensimmäinen tohtoris-arvoinen naisteologi. Hän oli aikoinaan samassa opiskeluryhmässä Müchenissä kuin edellinen paavi Joseph Ratzinger. Vähitellen Uta Ranke-Heinemannista tuli rankka katolisen uskon arvostelija, ja hänet erotettiin kirkosta. Tässäkin dokumentissa hän julistaa seitsenkohtaisen, suorasukaisen uskontunnustuksensa. Uta Ranke-Heinemann saa puhua, koska nykyään vääräuskoisia ei saa polttaa roviolla.
Aivan toista maata on mies, jonka jo tunnemme hyvin: teologi David Berger. Dokumentin kuvausaikaan 2009 hän oli vielä tärkeän teologisen lehden päätoimittajana, lähellä Vatikaania, ja puhui tässäkin dokumentissa katolisen kirkon virallista liturgiaa. Hän jopa kannatti tiukempaa katolisuutta. Pian sen jälkeen häntä vastaan alkoi äärikatolisten parjauskampanja ja hänet erotettiin katolisen kirkon virasta homoseksuaalisuuden vuoksi. Bergeristä tuli katolisen kirkon raju arvostelija. Nykyisin hän on homolehden "Männer aktuell" päätoimittaja.
http://ranneliike.net/teema/katolisten_homopappien_kiirastuli?srt=1&cid=1&aid=4001
Berger puhuu dokumentissa täysin toisin kuin tietää ja tuntee. Hän on uskollinen työpaikalleen, viralleen ja esimiehilleen. Herää kysymys: kuinka paljon kirkon viroissa on näitä, jotka saarnaavat niin kuin heidän edellytetään saarnaavan, vastoin omaa sisäistä uskoa. Kammottavaa ulkokultaisuutta.
Taivaastakin kaivataan tarkempaa kuvausta
Myös taivas kaipaisi tarkempaa erittelyä. Onko siellä juonitteluja ja mustamaalaamista, mitä saa tehdä - mitä ei, päätetäänkö asioista demokraattisesti vai onko ylempi klikki. jolla on kaikesta ylivalta. Jos sinne pääsevät vain syvästi uskonnolliset ja tiukkapipot, se joukko ei ole kovin mukavaa. Onko taivaassa seksiä ja voiko siellä lenkkeillä koiran kanssa? Onko sienimetsiä? Missä kuntoillaan? Saako kuunnella rokkia? Onko pakko tavata sukulaiset, jotka eivät ole pitäneet yhteyttä kymmeniin vuosiin? Jos asiaa tarkemmin selvitettäisiin, voisi ilmetä, että monelle maanpäällinen elämä on mieluisampaa. Ja sehän tiedetään, että tupakinpolttajat eivät pääse taivaaseen. Yleensä tupakkahuoneissa on ihan hyvä tunnelma ja parhaat jutut - kaljajuopoista ja -baareista puhumattakaan. Voisiko taivaassa pitää vuoden koeajan? Jos siellä ei ole kivaa, saisi palata (mutta minne?). Uskomatonta, miten vähän taivaan oloista konkreettisesti puhutaan. Dokumentissa mainitaan vain epämääräisesti, että taivaassa ollaan onnellisia kun saadaan yhdessä laulaa Jumalan luona.