Kansainvälisesti tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puoltajaksi viime vuosina profiloitunut Suomen ulkoasiainhallinto ei ole aihepiirissä mikään äkkikäännynnäinen. Jo 1950-luvulta on peräisin hallinnollista ohjailua siitä, että sukupuolisen suuntautumisen ei tullut antaa vaikuttaa urakehitykseen. Tiedon merkittävyyttä lisää se, että ohjailun takan oli itse ministeri Johannes Virolainen.
Tästä vähän tunnetusta historiallisesta tapahtumasta kertoi professori Timo Soikkanen, Turun yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselta. Soikkanen on tutkinut UM:n historiaa ja mm julkaissut kaksiosaisen tutkimuksen Kekkosen ajan UM:n vaiheista.
Virolaisen ohjailun taustalla oli tapahtumasarja Moskovassa. Nuori suomalainen diplomaatti oli joutunut väijytykseen. Hänestä oli otettu salaa kuvia käynnillä baletin taustatiloissa. Asialla oli ollut Neuvostoliiton tiedustelu. Nuori diplomaatti sai pian nähdäkseen kuvia, joita oltiin aikeissa käyttää kiristykseen.
Diplomaatti teki asiassa johtopäätökset ja sanoutui irti. Asia tuli Virolaisen tietoon ja hän halusi lisätietoja siitä, miksi mies tahtoi erota UM:n palveluksesta, kertoo Soikkanen.
Niinpä diplomaatti kutsuttiin Helsinkiin. Soikkanen kuvailee, kuinka eroa pyytänyt virkamies ajatteli, että hänelle tahdotaan Ritarikadulla antaa ihan käytännön potkut, kun kerta Helsinkiin kutsutaan.
Virkamies otti valokuvat mukaansa ja selitti avomielisesti tilanteen Johannes Virolaiselle. -Sanokaa venäläisille, totesi Virolainen, että kuvat saa julkaista!
Diplomaatti toimi ohjeen mukaan. Kuvia ei luonnollisestikaan koskaan julkaistu ja diplomaatti teki sittemmin näyttävän uran ulkoasiainhallinnossa.
Mutta Virolainen ei jättänyt asiaa siihen.- Hän piti puhuttelun lähimmille virakamiehilleen ja vähän laajemminkin, kuvailee Soikkanen. Puhuttelujen sisältönä oli, että sukupuolinen suuntautuminen ei saa vaikuttaa urakehitykseen ulkoasiainhallinnossa. Siten vietäisiin pohja mahdollisilta kiristysyrityksiltä.
Tuossa tilanteessa ulkoministerin virkahuoneessa ei puolustettu ainoastaan tasa-arvoa ja yksilön koskemattomuutta, vaan samalla tuli tasa-arvosta myös Suomen puolustuslinjaa.
Virolaisen linjaus UM:ssä on merkittävä sikälikin, että tuolloin meillä Suomessa oli vielä voimassa homoseksuaalisuuden kriminalisointi. Ja monissa läntisenkin maailman asemapaikkamaissa viranomaistason asennoituminen oli kielteistä ja ennakkoluuloista. Ja on muistettava, että esimerkiksi Kanadassa homoseksuaalisuus oli siirtolaishakemuksissa poissulkeva ominaisuus vielä 70-luvun lopulle saakka. Diplomaattien hyväksymisen esteenä se ei tietenkään ollut.
Kun nyt rajan takana ollaan virittämässä lännestä katsoen kovin menneeseen katsovia homovastaisia lakeja, Suomella on osoittaa ehkä yllättävänkin pitkää perinnettä tasa-arvon puolustamisessa myös virallisissa yhteyksissä, vaikka sanaa ei ehkä tuolloin käytetty.
