Tosiasiallisesti vaarallisen ja valtaan päässeen tasa-arvovastaisen poliitikon sijoittaminen fiktioon tekee hänestä vähemmän pelottavan ja auttaa syrjintähankkeiden kohteita myös paremmin kestämään tilanteen. Tämä ilmeisesti vetää Helsingin Kansallisen syksyn tuotteessa ja sama heijastuu Ottawassa Fucking Stephen Harper -näytelmän suosiossa.
Fucking Stephen Harper: How I Sexually Assaulted the 22nd Prime Minister of Canada and Saved Democracy on toimittaja Bob Salernon kirjoittama yhden miehen show, joka kertoo Salernon yrityksistä saada pääministeri Harperilta haastattelu edellisen (siis vuoden 2008) vaalikampanjan aikana. Harperilla on suuri mediakoneisto ja lähestysvaikeudet eivät ole eurooppalaista luokkaa ja poikkeavat lähivuosikymmenten kanadalaisten pääministerien tavoitettavuudesta.
Näytelmä ei ole aivan uusi, sitä esitettiin joillakin festivaaleilla jo 2009 sekä aiemmin tänä vuonna Wakefieldissä Quebeckin rajoilla ja Calgaryssä Albertassa. Mutta se on noussut nyt esille Ottawan menestyksen takia.
Harperia ei voitu viimeisissäkään vaaleissa pysäyttää, vaan hän pääsi päinvastoin enemmistöasemaan. Mutta kuitenkin hänelle voidaan nauraa. Politiikan reaalimaailmassa Kanada polarisoitui ja syrjintää aktiivisesti vastustava NDP (demarit) nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.