Vuodesta 1988 on vietetty Coming-Out -päivää lokakuun 11. päivänä. Päivän pitäisi rohkaista homo-, bi- ja transihmisiä ja helpottaa heidän ulostuloaan läheisilleen. Monet kamppailevat koulukiusaamisen, väkivallan ja yksinjäämisen pelon kanssa.
Lisa M. on 19-vuotias lesbo. Hän on juuri suorittanut ylioppilaskirjoitukset ja nyt hän kertoo, miten hän paljasti perheellen ja ystävilleen lesboutensa. Artikkeli on tänään Süddeutsche Zeitungissa. Suomalaisia tarinoita ei tänään ole löytynyt.
Hän oli 12-vuotias, kun hän ymmärsi olevansa kiinnostunut muista tytöistä. Tytöt tuntuivat jotenkin kiinnostavammilta. Naisiahan pidetään "kauniimpana sukupuolena". Lisa uskoi, että kiinnostus johtui siitä. Mutta kiinnostus jatkui. Pojat eivät tuntuneet samalla tavalla kiinnostavilta. Koulutoverit jumaloivat Johnny Deppiä, mutta Lisassa ei syntynyt erityisemmin tunteita.
Koulussa, ystävien kesken ja perheessä kaikki meni ihan hyvin. Oli vain yksi ongelma. Tai oikeastaan se ei ollut ongelma, vaan jotain kiinnostavaa. Kirjastosta hän etsi kirjoja. joissa oli tietoa homoseksuaalisuudesta. Hän myös googlasi "lesbo". Pian löytyi myös lesbojen keskustelufoorumi, ja sieltä hän kyseli ja sai paljon tietoa.
Ystävättäret olivat jo aavistelleet hänen lesboutensa. Lisa ei ollut oikein kiinnostunut pojista, se oli huomattu. Hän oli 14-vuotias, kun hän vietti yön yli bileissä ystävättärensä kanssa. Tämä kysyi: Kiinnostavatko sinua enemmän naiset. Lisa aluksi kielsi, mutta myöhemmin hieman myönsi: Ehkä. Kaikki ystävät ottivat asian loistavasti. Aluksi hieman pelotti, etteivät he kerro asiasta koulussa, mutta lähimmät ystävät pitivät asian omana tietonaan.
Kotona hän kertoi ensin äidille. Hän oli lainannut romaaneja, joissa oli lesbotarinoita, ja pannut niitä näkyvästi esille. Äiti näytti eräänä iltapävänä lehdestä naisnäyttelijän kuvaa. Eikö olekin viehättävä. Kiinnostavatko häntä enemmän naiset. Lisa oli silloin 15-vuotias. Kyllä, naiset kiinnostavat. Äiti selitti, miten se voi mennä ohi. Pian äiti kuitenkin hvyäksyi sen ajatuksen, että kiinnostus naisiin ei häviä mihinkään. Myöhemmin äiti kertoi isällekin. Sen jälkeen kotona ei enää ollut ongelmia.
Pikkuveljen kanssa oli vähän hankalaa. Veli oli vielä 11-vuotias. Lisa kertoi lesbojen tilaisuudesta, mutta veli oli ihan ihmeissään: mitä hän tekee lesbojen tilaisuudessa. Lisa vastasi "Koska olen lesbo". Veljestä se tuntui koomiselta, mutta nopeasti hän tajusi tilanteen. Nyt he ymmärätvät toisiaan erinomaisesti.
17-vuotiaana hän tapasi ensimmäisen lesboystävän Münchenissä nuorten keskuksessa. Siellä kokoontuu nuorten ryhmä. He olivat yhdessä vuoden ajan. Aluksi he eivät uskaltaneet pitää toisaan kädestä niin, että kaikki koulutoverit näkisivät. Mutta sitten tuli sellainen olo, että kädestä pitäminen on ihan ok ja laillista.
Koulussa jonkin verran juoruiltiin asiasta ja jotkut opettajat saivat tietää. Onneksi mitään ongelmia ei syntynyt. Koulu oli hyvin suvaitsevainen koulu.
Naisilla on helpompaa kuin miehillä. Ollaan enemmän ja tiiviimmin yhdessä. Ystävyys ja suhde ovat hyvin liukuvia. Pojilla asiat paljastuvat paljon nopeammin. Omaa sukupuolta kohtaan ollaan hvyin suvaitsemattomia.