Uusi NHL-lehti on jälleen suurten kaupunkien lehtihyllyissä. Muualla asuvat joutuvat sen tilaamaan. Lehden erikoisteemoina ovat karhut ja metsälläkäynti.
Pääkirjoituksessa päätoimittaja hahmottelee yhä lehden linjaa. Junantuomat prideiskujen tekijät olivat lähteneet etsiskelemään vitun homoja, mutta kohtasivat äitejä, lapsia, kaikenlaisia ihmisiä. Ei ole yhtä ja tiettyä homokulttuuria. Päätoimittaja toivoo, että tosikot ja normin mukaan tallaajat saavat lehdestä kakisteltavaa. Kaikkea ei lehdessä pureskella lautaselle valmiiksi.
Karhut tekivät uuden tulemisen kesän priden yhteydessä. Yksi karhu kertoo tarinaansa. Vaikka ongelmia on ollut, elämää kuitenkin leimaa jonkinlainen helppous. Ei solmuisia ihmissuhdekoukeroita ja pettymyksiä. Parisuhteessa katsotaan joka aamu, halutaanko vielä olla yhdessä. Seitsemän vuotta on haluttu. Jos lontoolaisbaarin komein mies haluaa mukaan, niin onhan silloin pakko lähteä. Miksi kursailla. Entä mitä on rakkaus? Kaipaa, kun ollaan erossa!
Entä pride? Yksi NHL-lehden artikkeli analysoi. Keväällä vielä tunnettiin yhteistä kokemusta, että Pridestä on pikku hiljaa tullut ahdistava asiape(r)ttien ja järjestölesbojen harmaaharmaa tapahtuma, jossa ajetaan oikeuksia ja unohdetaan bilettäminen. Kirjoittaja päätti häipyä maalle ja olla pois "yliyhteiskunnallistuneesta" pridestä. Matkalukemisena oli Edmund Whiten kirja, jossa kuvataan New Yorkin 1960-1970-lukua homojen silmin. Ja miten kävikään? Kirjan kuvaukset ilmeisessti tepsivät ja kirjoittaja todistaa Priden puolesta: Niin kauan kuin toiseuden pelko elää Suomen kansassa, on Pridessä käveleminen ylpeyden aihe.
Gösta Sundqvist kuoli 7 vuotta sitten, ja nyt NHL-lehti analysoi. Leevi&Leavingseillä on paljon sanottavaa. "Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla?". Kukapa ei itkisi. Harvaa pannaan tarpeeksi usein ja kunnolla, toteaa NHL-lehden analysoija. Kaupungiledenda on kertonut Göstan ristiinpukeutumisharrastuksesta. Muistattehan kappaleen "Poika nimeltä Päivi".
Tyttöjen puskaretki on outo valokuvareportaasi. Tytöt ovat lähteneet sorsajahtiin. Yhdellä on jopa haulikko olalla. Ihan puistattaa, että naisetkin lähtevät luontoon huvittelemaan tappamisella. Näitä metsästäjänaisia on viime aikona nähty tv:ssä ja kuultu radiossa. Naisista on tullut miehiä toiseen potenssiin. Mutta kuvagalleriassa onkin ihan muita sävyjä. Yhdessä kuvassa on mallilla jopa marjavasu kädessä. Viestinä taitaa olla luonnon kunnioittaminen.
Homopoika maaseudulta kertoo konservatiivisesta ja kokoomuslaisesta kylästä eteläisessä Suomessa. Siellä homon merkit ovat korvakoru - senhän jo tietää pikku poika linja-autopysäkillä. Muita homon merkkejä on riehakas lavaesiintyminen. Ja "vitun taidepaskat" ovat homoja kaikki.
Entä, jos lesbo näyttää baarissa liian heterolta? Pois sirot kengät ja korkokengät. Paksupohjaiset sandaalit tai vaelluskengät jalkaan. Ja kuvaus yli 30-vuotiaista lesboista: DTMssä käyvät liian nuoret, Mummolaaksossa liian vanhat. Kolmekymppiselle sopii vain heterobaari. Näin välttyy lesbobaarin sairaasta meiningistä.
Maaseudun homoseksuaalit tarvitsevat kasvot. Siihen sopisi Sirkka-Liisa Anttila.
Kuten tästä voi huomata, luin lehden kannesta kanteen.
