Viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa viiteryhmää kohtaan. Käsitteenä se kattaa myös rasistisen rikollisuuden. Teon motiivina voivat olla myös uhrin uskonnollinen vakaumus, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen tai vammaisuus, kertoo vuosiselvityksen tehnyt tutkija Laura Peutere Poliisiammattikorkeakoulusta. Suomessa on ryhdytty johdonmukaisesti tilastoimaan viharikoksia, vaikka meillä ei olekaan erityistä viharikoslainsäädäntöä.
Vuonna 2008 poliisille tehtiin yhteensä 23 sellaista rikosilmoitusta, joissa teon syynä voitiin päätellä olleen se, että uhri kuului seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Useimmiten kyse oli joko pahoinpitelystä tai sanallisista loukkauksista tai uhkauksista.
Rikoslaissa olevan koventamisperusteen mukaan rikoksesta voidaan langettaa ankarampi rangaistus, jos teolla on ollut rasistinen motiivi. Ankarampi rangaistus voidaan langettaa myös, jos teon syynä on viha seksuaalivähemmistöjä kohtaan tai se, että uhri edustaa tiettyä uskontokuntaa.
Lähteenä sisäministeriön nettisivu
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=280380
Poliisiammattikorkeakoulussa tehty tutkimus on tässä:
http://www.polamk.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/files/Raportteja_85_viharik/$file/Raportteja_85_viharik.pdf
Setan blogi: Viharikos on aina poliisiasia
Seta on nostanut viharikosasiaa esiin eri foorumeilla jo pitkään. Nyt tehty tutkimus tuo asiaan kaivattua lisätietoa ja tekee näkyväksi HLBT-väestöön kohdistuvaa viharikollisuutta. Tulokset kertovat kuitenkin myös siitä, että poliisin tietoon tulee vain jäävuoren huippu: vuonna 2008 rikosilmoitus tehtiin vain 23 viharikoksesta, joissa epäiltiin olevan mukana HLBT-aiheinen vihamotiivi. Lukujen perusteella on selvää, että viharikoksen kohteeksi joutuneet HLBT-kansalaiset tekevät vain harvoin rikosilmoituksen.
Koko blogi on tässä
http://www.seta.fi/blogi.php?aid=17303