Andreas Hergerth on kerännyt uusimpaan Siegessäuleen muistikuvia DDR:n viimeisistä päivistä. Kun muuri kaatui 17 miljoonaa ihmistä menetti maansa ja monia arjen asioita. Muurin kaatumisen jälkeen noin vuodessa DDR katosi maailmankartalta. Monet asiat katosivat yhdessä yössä.
Andreas kertoo, miten hän joulukuussa 1989 matkusti ensimmäistä kertaa länteen, Hampuriin. Hän oli hämmästynyt uusista vaikutelmista, moninaisuudesta ja kirjavuudesta. Hän söi elämänsä ensimmäiset kiwi-hedelmät niin hyvin kuin osasi. Vaikka DDR oli kotimaa, hän ei jäänyt sitä suremaan. Seuraavat kuukaudet olivat hänen elämänsä jännittävimpiä, erityisesti kaikki mikä liittyi homoseksuaalisuuteen. Kaikki se kiinnosti. Oli kova tarve ottaa elämästä irti kaikki, mikä aikaisemmin oli jäänyt kokematta. Elämään ilmaantui valtava määrä uusia mahdollisuuksia. Jotain oli menetetty, mutta oli saatu paljon enemmän uutta tilalle.
DDR:ssä ei ollut homolehtiä, homoromaaneja tai homoudesta kertovia tietokirjoja. Oli vain joitakin harvoja klubeja ja kapakoita. Sellaisella ihmisellä, joka oli syntynyt Itä-Saksassa Berliinin ulkopuolella, ei ollut aavistustakaan laittomista tapaamispaikoista, salaisista käymälöistä, yskityisbileistä tai salaisista homodiskoista. Vain länsi-tv:n kautta sai jotain tietoa ja voi seurata sarjoja kuten Brideshead ja Westler. Jo lapsena oli Bonanza kiinnostava. Kolme miestä eli ilman naisia isänsä kanssa. Oliko se ensimmäinen homo-asuinyhteisö? Andreas Hergerthille muurin kaatuminen merkitsi vapautumista. Hän toipui nopeasti. Hän osti homolehtiä ja homokirjoja ja tilasi Tanskasta homopornoa.
Kaikessa tässä on kuitenkin kaksi puolta. Muistot tulevat sitä kauniimmiksi mitä enemmän aikaa on kulunut. Aivomme tekevät palveluksen ja muuttavat menneet ajat kauniimmiksi. Esim. salmiakkipastillit: sellaisia kuin DDR:ssä ei saa enää mistään. Viime aikona DDR-nostalgia on lisääntynyt. On esim. kirjoja, joissa kuvataan kakkea sellaista, jota oli DDR-arjessa, mutta ei ole enää. Kaikki ei siellä ollut hyvää, mutta oli myös hyviä asioita. Mennyttä on kiva muistella. Se nostaa esiin kotoisia tunnelmia. Kummallisiakin asioita oli. Elettiin talouspulassa, mutta maassa oli 39 tupakkamerkkiä. Kustannusliikkeitä oli 93, mutta vain kolme muotilehteä ja 10 farkkumallia. Kirjoittaja rakasti itse Wisent-farkkuja. Mutta on nyky-Saksassakin puutetta. Mistään ei saa lapsille jojoja tai kumitwistejä (kumilanka jota tarvitaan lasten leikissä).
Tälläkin hetkellä ihmiset jatkuvasti kadottavat erilaisia lapsuutensa ja nuoruutensa asioita. Kukaan ei enää tarvitse kirjepaperia, koska kirjeitä ei kirjoitella. Lentolippuja ei saa paperisina. Ei ole rajoja ja rajamuodollisuuksia. Eli: me kaikki olemme rajujen muutosten kourissa.
Lesbona DDR:ssä
Millaista oli lesbona DDR:ssä. Se oli maa, joka halusi edistää vain sellaisia parisuhteita, joissa syntyy lapsia. Naisen tuli olla äiti ja työntekijä. Feministeillä ja lesboilla ei ollut kovinkaan kehuttava asema. Asiasta on juuri ilmestynyt tutkielma. Kaksi kolmasosaa lesboista oli äitejä ja aviopuolisoita. Yhteiskunta arvosti heteroutta ja avioliittoa. Sukulaisten ja ympäristön paine vielä lisäsi tätä tendenssiä.
Oli vaikea murtautua ulos tästä heteronormatiivisesta maailmankuvasta. Lesbot elivät huomaamattomammin kuin homot. Näin on kaikkialla maailmassa, mutta DDR erityisesti ponnsteli pitääkseen homoseksuaalisuuden näkymättömänä. Samanmielisten oli hyvin vaikea löytää toisiaan. Kontakti-ilmoitukset julkaistiin vasta puolen vuoden päästä siitä, kun ilmoittaja jätti ne sisään.Välillä niitä ei julkaistu lainkaan. Itä-Berliinissä ei ollut lesboille mitään julkisia tapaamispaikkoja. Homojen kohtauspaikoillekin kävi huonosti. Kun viranomaiset saivat selville esim. mukavuuslaitosten gay-liikenteen, paikka suljettiin "uusimistöiden" vuoksi. Omia tiloja saivat vain yhdistykset.
Homojärjestötoiminta "kukoisti" evankelisen kirkon suojassa. Vuonna 1983 ensimmäistä kertaa saatiin mahdollisuus siihen, että naista rakastavat naiset voivat tavata toisiaan. Syntyi ryhmä "Lesbot Kirkossa".
Siegessäulen lukijagallup: Onko homopiireissä yhdistytty
Tähän mennessä pari sataa ihmistä on vastannut
Aivan yhdentekevää, onko idästä vai lännestä 40%
Lopettakaa ikäväystyttävät itä-tarinat 17%
Ero idän ja lännen välillä on yhä olemassa 43%
