Amnesty homofobiaa vastaan

Kuinka homot pääsivät Amnestyn suojaan?


Amnestyn yksi tehtävä on suojata kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia. Seksuaaliseen suuntautumiseen tai seksuaaliseen identiteettiin perustuvat ihmisoikeusloukkaukset tehdään julkisiksi ja niitä vastaan taistellaan Amnestyn maailmanlaajuisen verkoston avulla. Amnesty International lähtee siitä, että seksuaalinen suuntautuminen on olennainen osa ihmisen identiteettiä ja sen vuoksi se kuuluu perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin.

Homot ja lesbot eivät vielä 1970-luvulla kuuluneet Amnestyn toimintapiiriin. Asiasta käytiin vuosien keskustelu. Amnestyn vuosittaisissa kansainvälisissä kokoontumisissa asia ei edennyt. Ensimmäisen kerran asiasta puhuttiin vuoden 1979 kokoontumisessa. Vastustus oli kova, koska silloin jotkut maat ajattelivat, ettei heillä ole homoja ja että se on läntistä tuontitavaraa. Kuitenkin jo silloin Amnesty adoptoi joitakin vangittuja henkilöitä, jotka olivat toimineet homojen tasa-arvon puolesta.

1982 Amnesty tuomitsi homojen medisiiniset käsittelyt, joita oli tehty joillekin vangituille suuntautumisen muuttamiseksi. 1990-luvun alussa kansainvälinen verkosto AIMLGC (amnesty international members for lesbian and gay concerns) teki kovaa lobbausta. Vuoden 1991 kansainvälisessä vuosikokouksessa Yokohamassa Amnestyn suunta muuttui ja homoseksuaalit hyväksyttiin amnestyn mandaattiin.

Amnestyn sisään alkoi muodostua hlbti-verkostoja ja tällä hetkellä tällaisia ryhmiä on jo 28 maassa. Mm. Suomessa. Länsi-Euroopan lisäksi niitä on Argentiinassa, Chilessä, Meksikossa, Paraguaissa, Kanadassa, USAssa, Hogkongissa, Israelissa, Filippiineillä, Puolassa ja Valko-Venäjällä.

Lisäpotku homojen ja lesbojen oikeuksien tunnustamisessa oli YK:n maailmankonferenssi teemana ihmisoikeudet vuonna 1993 Wienissä. Siellä Amnesty nosti esiin hlbti-väen ihmisoikeudet. Amnesty myös vaati, että erityistä huomiota jatkossa on kiinnitettävä "uhanalaisiin" ryhmiin, kuten lapset, alkuperäisväestöt, vammaiset, uskonnolliset, seksuaaliset, etniset ja kielelliset vähemmistöt sekä ne, joilla on HIV tai aids.

Vuonna 1994 Amnesty käynnisti tähän mennessä suurimman kampanjansa seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeusloukkauksia vastaan: Breaking the Silence (murretaan vaikeneminen). Siihen otti osaa noin 250 paikallista ryhmää tai organisaatiota. Tuhansia kirjeitä ja vetoomuksia lähetettiin eri maiden hallinnolle.

Vuonna 1999 oli ensimmäinen hlbti-verkostojen kokous Lontoossa. 40 osallistujaa 25 maasta suunnitteli toimintalinjoja. Vuonna 2001 Amnesty julkaisi raportin homojen ja lesbojen kidutuksesta. Tällä tavoin Amnesty huomioi seksuaalisen identiteetin vainoamisperusteena.

(S. Dudek, ym.: Das Recht, anders zu sein. 2007

HOMOFOBIAN VASTAINEN MIELENOSOITUS

LAUANTAINA 17.5 KELL0 16 KIASMAN AUKIOLLA

Onko maailmassa homofobiaa: syrjitäänkö lesboja, homoja, transihmisiä, interseksuaalisia ja muita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä? Saammeko me edes Suomessa tasa-arvoista kohtelua? Jos mielestäsi maailmassa on homofobiaa, jos asialle pitäisi jotain tehdä, jos haluat vaikuttaa edes jotenkin, jos et halua alistua, ja jos reipas ja iloinen mielenosoitus voisi olla kivaa lauantai iltapäivän puuhaa, tule mukaan.

Amnestyn hlbti-ryhmä haluaa kutsua kaikki toimimaan. Kokoonnumme lauantaina kello 16 Kiasman aukiolle, Ranneliikkeen järjestämän tilaisuuden jälkeen. Sieltä marssimme kulkueena Marokon lähetystön edustalle Mikonkadulle. Marokko on yksi niistä monista maista, missä homoja vainotaan ja tuomitaan vankeuteen.

Sunnuntaivaatteet tai karnevaaliasut päälle, meikit naamaan, sateenkaariliput liehumaan, plakaatit heilumaan, lennäkit jakoon. Voi kävellä arvokkaasti tai hypellä riehakkaasti, laulaa iloisesti tai huutaa vihaisesti, halata ja pussata, kantaa banderolleja tai jakaa lennäkkejä, melkein kaikki keinot ovat käytössä. Olemme värkänneet joitakin kylttejä ja jatkamme talkoita Amnestyn toimistolla torstaina kello 16 alkaen, jos osaat kirjoittaa tai käyttää kopiokonetta tule auttamaan.

Haluamme muistuttaa kaikille, että ympäri maailman ihmisiä teloitetaan, vangitaan, kidutetaan ja vainotaan koska he ovat homoja. Syrjintä voi perustua lakiin, tai vaikka laki sen kieltäisikin eivät viranomaiset ja poliisi halua asiaan puuttua. Suomi voi vaikuttaa asiaan: ulkopolitiikassa, EU:ssa, YK:ssa, ETYJ:n puheenjohtajana, kehityspolitiikassa, jos vain haluamme.

Jos eläisit Saudi-Arabiassa sinut voidaan laillisesti kivittää kuoliaaksi koska olet homo; kuudessa muussa maassa on myös voimassa kuolemanrangaistus. Jos asut Marokossa, sinua uhkaa usean vuoden vankeusrangaistus kun jäät kiinni homoseksistä; kymmenissä muissakin maissa homoseksuaalisuus on lailla kiellettyä. Jos olet Moldovalainen, väkijoukko voi hakata sinut siksi että aiot osallistua Pride-kulkueeseen; useimmissa maailman kaupungeissa kukaan ei voi edes kuvitella järjestävänsä juhlia. Suomessa et voi joutua homofobisen rikollisuuden uhriksi; poliisin ja viranomaisten mukaan meillä ei sellaista ole, tilastot osoittavat sen.

Monissa maissa homoseksuaalisuudesta tai transsukupuolisuudesta puhuminenkin on kiellettyä: puhutaan ja huudetaan edes me täällä Suomessa niiden puolesta jotka on vaiennettu.

Krister