Moskovassa yhdistyvät monen kulttuurin vaikutukset. Niitä vaikutuksia tulee enemmän idästä kuin lännestä. Homoliike pyrkii selkeästi kohti länttä. Pet Shop Boysien "Go West" on eräänlainen homojen ja lesbojen salainen hymni. Moskovaan homo- ja lesbopiirit ovat rakentaneet omaa länttään. On klubeja, baareja, ravintoloita, saunoja, aivan kuin esim. Amsterdamissa.
Ei saa näkyä
Kaikki tämä saa toimia, mutta on yksi ehto: ulospäin ei saa näkyä. Kaiken pitää olla näkymätöntä. Paraatit ovat totaalisesti kiellettyjä. Yleinen leikinlaskun aihe vanhasta Neuvostoliitosta oli: "Neuvostoliitossa ei ole seksiä". Nyt sama tuntuu pätevän homoihin ja lesboihin. Mutta sama pätee myös kansalaisyhteiskuntaan eli kansalaisjärjestöihin, jotka eivät saa toimia avoimesti.
Todellisuudessa homo- ja lesboalue on lähellä entistä KGB:n päämajaa Kitai Gorod –kaupunginosassa. Hämyisissä kellaritiloissa voi jopa nähdä lesboparin suutelemassa. Suutelevia miehiä ei ole. Kahden naisen suutelu on ollut hyväksyttävämpää esim. pornofilemissä (kun naiset ovat kauniita), mutta heitä ei tietenkään oteta vakavasti.
Jelena
Jelena Zärtlich (ilmeisesti salanimi), saksalaisen kirjallisuuden dosentti Moskovan yliopistossa on lesbo. Hän on yli 50, mutta hänen coming-outinsa oli vasta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen. Siitä alkoi elämän kakkospuolisko. Hän on kolmen lapsen äiti ja eräänlainen instituutio Moskovan lesbopiireissä. Hän laulaa, tekee itse tekstit, myös sukunimensä hän on itse luonut. Jos nämä asiat paljastuvat, hän menettää työpaikkansa.
Jelena kertoo, että yhteiskunta on hyvin aggressiivinen. Aggressio kohdistuu kaikkeen erilaiseen: juutalaisiin, homoihin, ulkomaalaisiin. Välillä tulee aggressiota, kun jonkun naama ei vain miellytä. Entisessä Neuvostoliitossa homoille ja lesboille ei ollut edes sanaa. Kuitenkin oli tapaamispakkoja puistoissa Pushkin-muistomerkillä, Boshoi-teatterin edessä, jne. Itse hän ei noihin paikkoihin koskaan uskaltanut.
Edelleen eletään totalitaarisessa venäläisen tradition skitsofreniassa. Sehän tunnetaan myös DDR:stä. On julkinen "minä" ja on salainen "privaatti-minä". Jelena on nähnyt myös muunlaista elämää, kun hän on vieraillut lännen feministipiireissä.
Vuonna 2007 Gay-Pride tukahdutettiin kovalla väkivallalla. Hän oli myös siellä. Entä tänä vuonna? Poliisi on ilmaissut yhteistyöhenkeä mutta pormestari on ongelmana. Hän on "hullu". Täällä muistetaan hyvin suurkaupunkien pormestarien tapaamiset Lontoossa, Berliinissä, Pariisissa. Kolleegapormestarit olivat itse homoja, Wowereit ja Delanoe. Kun Lushkov haukkui homot sairaiksi, nämä vain hymyilivät diplomaattisesti.
Anton
Perinteiset kohtaamispaikat ovat yhä olemassa. Anton 25-v. käy internetissä ja tuntee baarien ja klubien infrastruktuurin. Lehden toimittaja tapaa hänet lounaalla Propaganda-nimisessä vanhimmassa hompaikassa. Se on yhtaikaa baari ja klubi. Joka sunnuntai siellä on suuri homoparty ja Anton toimii DJ:nä. Ovella tehdään kasvokontrolli. Mutta hän tai hänen kaverinsa eivät halua olla mukana Gay Pridessä. Ajat eivät ole sille tapahtumalle suosiolliset, sanoo Anton. Hän ei ole mielipiteineen yksin. Useimmat homot ja lesbot haluavat olla näkymättömissä. Pelätään väkivaltaa ja työpaikan menettämistä.
Nikolai Baev, aktivisti
Aktivistit kokoontuvat GayRussia.ru:n ympärillä. He tietävät sen, että tavallinen homomies tai lesbo ei halua pride-marssille. Aktivisti Nikolaj Baev 33-v. on tulkki. Hän on mukana tekemässä homoseksuaalisuutta näkyvämmäksi. Aktivistit eivät halua jäädä ghettoon. Ongelma on lain käytössä. Virallisesti heillä on kaikki oikeudet, mutta niitä ei toteuteta käytännössä. Kun viranomaiselle ilmoittaa kokoontumisesta, löytyy aina tekosyitä, joilla kokoontumiset kielletään. Tämä voidaan muuttaa vain julkisuustyöllä.
Nikolaj Baev sanoo, että euroviisut on heille keino päämäärän saavuttamiseksi. Mielenosoitus järjestetään, vaikka paikalla olisi vain pari ihmistä. Tieto leviää maailmanlaajuisesti. Vallassaolijat tietävät, että on olemassa "homo-ongelma". Laulukilpailun on sujuttava ilman mitään välikohtauksia. Se on Putinille tärkeää,.
Baevin mielestä useimmat venäläiset eivät edes tiedä, että euroviisut on suuri gay-tapahtuma. Moskovassa on siis liikkeellä suuri homo-UFO, vaikka Moskovaa puolustavatkin tehokkaat ohjukset, kansallismieliset joukkiot ja ortodoksisen kirkon miehet. Baevin mielestä nämä ihmisryhmät ovat todellinen uhka Venäjälle, ei homot. He levittävät vihaa ja homovastaista propagandaa.
Lehden toimittaja käy myös Body and Soul –klubissa. Siellä ei uskoisi, että homous on ongelma Venäjällä. Meno on samanlaista kuin Amsterdamissa tai Lontoossa. Ovella joutuu luovuttamaan kameran. Jos yrittää kuvata kännykkäkameralla, ajetaan heti ulos. Ei haluta julkisuutta eikä haluta ärsyttää viranomaisia. Passi on paras näyttää ovella.