Homoisät kasvattavat itseensä luottavia lapsia, haastattelu Süddeutsche Zeitungissa
--------------------
Jürgen Schlischo (47) on haastateltavana tämän päivän Süddeutsche Zeitungissa. Kun hän tuli kaapista 20 vuotta sitten, reaktiot olivat lähes käsittämättömiä. Äiti kysyi, onko hän käynyt lääkärissä ja onko saanut lääkkeitä. Jürgenille tuli avioero, ja nyt, vuonna 2007, hänen poikansa on jo täysi-ikäinen.
Hän syntyi Hannoverissa ja eli konservatiivisessa lapsuudenkodissa. Hän sairasti lapsihalvauksen ja on joutunut koko elämänsä taistelemaan sen seurauksia vastaan. Hän alkoi harrastaa urheilua ja voimistelua. Kahden ja puolen vuoden treenin jälkeen hän pystyi liikkumaan ilman apuvälineitä.
Koulussa hänen liikkumisongelmansa johtivat siihen, että hänestä tuli ulkopuolinen. Kymmenvuotiaana opettaja oli sanonut, että hän kuuluu erityiskouluun. Siellä opettajille maksetaan enemmän työstä vammaisten kanssa. Hänestä tuli kuitenkin sorvaaja armeijan palvelukseen.
Homoudestaan hän ei koulussa oikein tiennyt. Tosin hän katseli mieluummin poikia kuin tyttöjä. Kun joku kavereista puhui hinteistä, hän oli hiljaa ja vetäytyi pois. Kun sisaret menivät naimisiin, Jürgen halusi kokeilla samaa. Hän meni naimisiin 1985 ja samana vuonna syntyi poika.
Vuonna 1989 alkoi hänen coming-outinsa. Hän joutui armeijan palveluksessa hoitelemaan keittiön kalusteita ja puhui usein homokokin kanssa. Kokki kutsui hänet kotiinsa syömään. Kokki vakuutteli, että myös Jürgen on homo, koska hänen katseensa paljastaa sen. Se säikäytti Jürgenin perin pohjin. Kotona hän yritti peseytyä vimmalla. Mutta kokin kautta syntyi kontakti Hannoverin homopiireihin.
Vaimo huomasi, että mies kulkee usein homojen seurassa. Hän kysyi, onko tämä itse homo. Tämä tapahtumasarja johti asumuseroon. Vaimo kuitenkin tuki häntä ulostuloprosessissa. Vähitellen kuitenkin yhteys vaimoon katkesi.
Hän kertoi hyvin pian pojalleen, että hän pitää miehistä. Siitä ei syntynyt sen suurempia ongelmia. Homoisät ovat vastuuntuntoisia kasvattajia ja tulevat kotitöissä hyvin toimeen. He kasvattavat suvaitsevia ja itsetietoisia lapsia, sanoo Jürgen.
Jürgen outtasi itsensä myös työpaikalla 3-4 viikon päästä. Työtoverien kysmykset olivat aika ikäviä, esim. ”miten nyt käy kun poikasi viettää luonasi öitään ja sinne tulee ystäväsi”. Jürgen vastasi: ”Pannaan makuuhuoneen ovi kiinni”.
Jürgen lopetti työt armeijassa ja kouluttautui valmentajaksi (Nordic Walking, ja Wellnesstrainer). Hän työskenteli vapaaehtoisena myös paikallisessa homojärjestössä. Vuonna 2005 hän muutti Müncheniin ja pitää kaupungista. Edelleen hän treenaa itseään jatkuvasti kuntosalilla ja uimalla. Hän on eronnut kirkosta ja tuntee vetoa buddhismiin. Hän arvostaa parisuhdettaan. Gaysaunat ja muut satunnaiset tapaamispaikat eivät ole koskaan kiinnostaneet.
Homoisän ulostuloa auttaa paljon ympäristön tuki. Homot edelleen joutuvat syrjinnän ja torjunnan kohteiksi. Hän tietää tapauksen, jossa pojan vanhemmat halusivat lapselleen sähkökäsittelyjä, jotta homous lähtisi. Toisessa tapauksessa aviovaimo vei miehensä pastorin puhuteltavaksi. Hänelle itselleen ulostulo oli erittäin tärkeää. Se vapautti suuret määrät energiaa omaan käyttöön.