Viime kuukausina on useita kertoja uutisoitu Egyptistä homomiesten pidätyksistä erilaisten yksityisten kokoontumisten yhteydessä. Maanantaina 15.1.2018 yhdeksän homomiestä pidätettiin ratsiassa yksityisiin tiloihin Aleksandrian miljoonakaupungissa.
Joukkopidätyksiä perustellaan sillä, että on tapahtunut ”seksuaalista irstailua”. Siinä rikotaan yleistä turvallisuutta ja moraalia. Yksityinen asunto oli viranomaisten mukaan vuokrattu ryhmäseksijuhlien järjestämistä varten. Vihjeet viranomaisille tulivat lähikortteleiden asukkailta.
Homoseksuaalisuutta ei ole kielletty laissa, mutta jatkuvasti vedotaan julkiseen moraaliin ja irstailuun. Viime vuosina sotilashallinnon ja presidentti Abdel Fattah al-Sisin aikana homojen vaino on lisääntynyt jatkuvasti. Neljän viime vuoden aikana on arvioiden mukaan pidätetty 230 miestä. Erityisesti viime kuukausina pidätykset ovat lisääntyneet voimakkaasti. Pidätysaalto alkoi viime vuoden syyskuun 22. päivänä, kun libanonilaisen yhtyeen konsertissa heiluteltiin kahta sateenkaarilippua. Ratsioita on tehty baareissa ja yksityisasunnoissa. Osalle pidätetyistä on luettu oikeudessa vankeusrangaistuksia, jotka vaihtelevat kuuden kuukauden ja neljän vuoden välillä. Tutkinnassa on käytetty mm. anaalitutkimuksia.
Viime lokakuussa Saksan ulkoministeriön Egyptiä koskevassa matkustustiedotteessa varoitettiin saksalaisia homoihin kohdistuvasta vainosta, jossa apuna käytetään mm. puhelimen deittisovelluksia.Ainakin yksi saksalainen homomies on tiettävästi tällä tavoin pidätetty ja karkotettu maasta viime vuoden lopulla.
Suomen ulkoministeriön uusimmassa matkustustiedotteessa (14.12.2017) muistutetaan, että ”homoseksuaalisesta kanssakäymisestä voidaan Egyptissä tuomita vankeusrangaistukseen”.
Mitä tapahtui ”arabikeväälle”?
Ns. ”arabikevät” alkoi Tunisiassa ja levisi Egyptiin vuoden 2011 alussa. Tv-uutisissa seurattiin ilta illan jälkeen arabimaailman uutta heräämistä ja Tahrir-aukion tapahtumia. Kairossa siihen saakka arki oli ollut taistelua toimeentulosta, ja monet ympäristöongelmat vaikeuttivat ihmisten elämää (saasteet, liikenneruuhkat). Poliisiväkivalta ja korruptio olivat kaiken aikaa läsnä. Rikkaat selvisivät ilman poliisiväkivaltaa, köyhät hakattiin armotta. Kun tuhannet ihmiset alkoivat kerääntyä Tahrir-aukiolle tammikuussa 2011, hallitus sulki sosiaalisen median. Siitä seurasi, että yhä enemmän ihmisiä saapui aukiolle katsomaan, mitä siellä tapahtuu.
Kun Anwar Sadat oli murhattu vuonna 1981, presidentiksi nousi armeijataustainen Hosni Mubarak. Sotilasvalta pönkitti Mubarakia. Armeija seurasi Tahrir-aukion tapahtumia sivustalla ja kansalaisten protestit saivat jatkua. Armeija jossain vaiheessa antoi tukensa kansalaisten mielenosoitukselle.
Hosni Mubarak pakotettiin eroamaan helmikuun 11. päivänä, 2011. Diktaattorin kaatumiseen oli mennyt 18 päivää. Armeija otti vastuun vallansiirrosta. Oli tulossa uudet vaalit.
Tahririn aukion kansanliike ei enää hallinnutkaan tapahtumia. Kansanliike ei ollut yhtenäinen vaan mukana oli kirjava joukko kansalaisia: sotilasvallan kannattajia, islamistiliikkeiden kannattajia, vasemmistolaisia, demokratia-aktivisteja, jne jne. Yhtenäinen päämäärä alkoi kadota eikä ollut suunnitelmaa jatkosta.
Syntyi valtatyhjiö ja siitä nousi islamilainen muslimiveljeskunta. Se on 1920-luvulta peräisin oleva poliittinen liike, joka pyrkii yhdistämään uskonnon ja valtion ja palauttamaan arabimaiden kunnian islamin avulla. Se oli pitkään Egyptissä kielletty, mutta nyt se oli valmiina vallan ottamiseen. Kun ensimmäiset vapaat vaalit tulivat vuonna 2011, Muslimiveljeskunta sai 60% äänistä ja siirtyi maan johtoon. Presidentiksi tuli vuonna 2012 Muslimiveljeskunnan oma mies, Mohammed Mursi. Aluksi luvattiin demokratian jatkuvan, mutta jo samana vuonna Mursi ilmoitti uudesta perustuslaista, joka ei taannutkaan riittäviä kansalaisoikeuksia. Keväällä 2013 Tahrir-aukiolla jälleen osoitettiin mieltä, mutta nyt vaadittiin Mohammed Mursin eroa. Sotilasvallankaappauksessa Mursi syrjäytettiin heinäkuussa 2013. Sotilasvallan presidentiksi tuli kenraali Abdel Fattah al-Sisi. Hän on yhä presidenttinä.
Lilly Korpiolan ja Sanna Raita-ahon viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Arabikevään jälkeen (Tammi, 2017) kuvataan arabikevään jälkeisiä aikoja mm. Egyptissä ja Tunisiassa.
Mitä arabikevät merkitsi seksuaalivähemmistöille?
Ranneliikkeessä julkaistiin helmikuun alussa 2011 kommentti, jossaAdvocate-lehden asiantuntija Michael Lucas esitti epätoivoisen näkemyksen: ”Egyptissä on nyt tapahtumassa sellaista, jossa toivo, vapaus ja demokratia voidaan unohtaa”.
ranneliike.net
Toukokuussa 2011 ranneliikkeen artikkelissa uudelleen pohdittiin Egyptin ja Tunisian tilannetta hlbtiq-ihmisten kannalta. Tunisialainen gayaktivisti Hassen Hanini oli silloin aids-työssä mukana. Hän kirjoitti kirjeessä The Assosiated Pressille, että ”kamppailu jatkuu ja muodostuu vaikeammaksi. Tunisialainen gay-yhteisö ei ole vieläkään löytänyt paikkaansa, vaikka muualla on paljon edistystä.”
ranneliike.net
Artikkelissa mainittu Hassen Hanini on nykyään Hesetan puheenjohtaja.
Nämä arviot ja ennustukset ovat käyneet toteen. Hlbtiq-ihmisten asema ei ole parantunut ainakaan Egyptissä. Viimeaikaiset pidätykset merkitsevät, että esim. turistina homojen on oltava äärimmäisen varovaisia.
