Jo aikoja sitten homot ja lesbot ovat tulleet myös poliisin joukkoihin. Joskus kokemukset ovat katkeria. Saksasta Cottbusin alueelta on tämä reportaasi:
Katja sanoo, ettei hän koskaan olisi voinut uskoa, että tulee tällaisia ongelmia. Omassa perheessä hänen lesboutensa ei ole ollut mikään ongelma. Poliisikoulun aikaan hän kertoi kavereilleen kaikenlaisia tarinoita poikaystävistään. Harjoitteluaikaan hän tapasi muita , jotka rohkaisivat häntä ulos kaapista. Hänen ensimmäinen toimipisteensä oli Cottbusin järjestyspoliisi. Siellä oli nuorta väkeä ja kaikki meni hyvin. Sitten hän joutui vaihtamaan paikkaa (?eine Wache des Schutzbereiches?). Siellä heti kysyttiin, onko totta hänen lesboutensa. Siitä alkoi syrjäyttäminen ja ristiriidat. Vitsailtiin äärimmäisen törkeästi ja naurettiin päälle. Hauskanpitäjät tiesivät varmuudella, että Katja kuuli puheet. Sitten alkoi tulla seksuaalisia tarjouksia. Jotkut pidättäytyivät ikävistä puheista, mutta kukaan ei asettunut avoimesti puolustamaan.
Se oli erittäin epäkunnioittavaa, kertoo Katja. Tilanne alkoi kärjistyä, ja alkoi tulla uhkauksia ja kiinnitarttumista. Katja pyysi neuvoa naiskolleegaltaan. Tämä otti puhelimen, valitsi numeron, ja ojensi Katjalle puhelimen: Kerro sinne!. Puhelimen toisessa päässä oli Evelin Vielitz, Frankfurtin poliisin kiusaamis-, homo- ja lesbo-valtuutettu. Puhelu kesti lähes kolme tuntia. Evelin hoiti Katjan ensin lomalle ja sitten siirron toiseen paikkaan.
Katjan tapaus on ollut yksi vaikeimmista. Kyllä homopoliiseista puhutaan selän takana, mutta sehän ei ole ongelmana pelkästään poliisissa. Monilla hallinnon aloilla tilanne ei ole juuri parempi. Viime vuosina poliisin sisällä on käynnistynyt keskustelu homopoliiseista ja tilanne on muuttunut. Poliisijohdossa on halua tarttua ongelmiin. Työ on työtä, yksityinen elämä on yksityistä, eikä se kuulu työpaikalle.
Myös Katjan esimies Cottbusissa sanoo, että tästä teemasta on alettu keskustella avoimemmin. Katjan kokemuksista hän ei osaa oikein sanoa. "Siitä on monia tulkintoja". Siellä on kuitenkin muitakin lesboja, jotka eivät ole kertoneet ongelmista.
Silvia (31v) on yksi näistä poliiseista. Hän on kuuden miehen esimiehenä. Asiasta lasketaan leikkiä , koska kaikki tietävät, että Silvia ottaa sen huumorilla. Mutta on rajat, joita ei pidä ylittää. Suoraan ei kukaan ole kysynyt asiasta. Mutta vähitellen kolleegat alkavat tietää asiasta. Suoraan hän on puhunut itse lesboudestaan vain esimiehensä kanssa vuosia sitten, kun hänen ystävättärensä joutui sairaalaan ja hän joutui huolehtimaan tämän lapsista eikä voinut olla yö- tai varhaisaamun vuoroissa.
Avoimesti homopoliiseja ei ole tiedossa sillä alueella, mutta hän on puhunut miesten kanssa, jotka eivät halua asiaa muiden tietoon, sanoo valtuutettu Evelin Vielitz. Todennäköisesti homomiehet joutuvat vielä suurempiin ongelmiin.
Katjan suurimmat ongelmat olivat kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän on liittynyt homopoliisien yhdistykseen ja toimii myös poliisiliitossa nuorten poliisien ryhmässä, joka seuraa homopoliisien tilannetta. Cottbussin poliisin toimipaikkoihin hän on vienyt julisteen tästä teemasta. Hän yrittää saada muutosta asenteisiin. Poliisin työstä hän pitää.
http://www.lr-online.de/nachrichten/LR-Themen;art1065,1861616