Viikonloppuna, 23.4.2017, Ranskassa on presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Ehdokkaita on esitelty laajasti, mutta suhdetta hlbtiq-ihmisiin on sivuttu vain lyhyesti. Mitä tiedetään Front Nationalen johtajasta Marine Le Penistä?
Tv-dokumentti torstaina 20.4.2017 kuvasi mainiosti sen, miten sujuvasti Marine Le Pen vaihtaa suhtautumistaan asioihin, joihin puolue aikaisemmin on suhtautunut kuin ”pyhiin asioihin” ja joihin ei saisi koskea. Kun gallup osoittaa, että kansan enemmistö kannattaa jotain asiaa, pian käy ilmi, että myös Marine Le Pen kannattaa samaa asiaa. Abortti on yksi niistä asioista. Kun valtaosa ranskalaisista on vapaan abortin kannalla, yllättäen Marine Le Pen on samalla kannalla.
http://areena.yle.fi/1-4082219
Front Nationalin homovihamielinen perinne
Juutalaisvastaisuus on ollut hänen puolueessaan Front Nationalessa selkeää ja vallitsevaa. Se juontaa juurensa jo Marine Le Penin isän ajoilta 2000-luvun alusta. Isä ei uskonut keskitysleireihin tai ainakin vähätteli niitä. Marine Le Pen käänsi kelkan uuteen suuntaan 2011 alkaen, kun hänestä tuli puolueen johtaja. Marine Le Pen kertoi viikkolehti Le Pointissa helmikuussa 2011, että kansallissosialistien pystyttämät keskitysleirit olivat ”pahinta mahdollista barbariaa”. Se oli iso uutinen lehdistölle. Marine Le Pen oli muuttanut puolueen suuntaa. Juutalaisia on Ranskassa 0,6% kaikista äänestysikäisistä ja 18% heistä ilmoitti pari vuotta sitten äänestävänsä Marine Le Peniä.
Äärioikeistolaisissa piireissä on vallinnut vahva homokielteisyys. Isä Le Pen vertasi aikanaan aidsiin sairastuneita lepratautisiin. Homokielteisyyttä nähtiin suurissa mielenosoituksissa vuosina 2012-13, kun Ranskan parlamentissa käsiteltiin avioliiton avaamista homo- ja lesbopareille. Sadat tuhannet ihmiset olivat Pariisin keskustassa vastustamassa ”kaikkien avioliittoa”. Front National suhtautui mielenosoituksiin kaksijakoisesti. Osa puoluejohdosta oli mukana eturivissä, mutta Marine Le Pen pysyi poissa. Marine Le Penin mukaan siinä oli kyse ”pehmeästä”, ”postmateriaalisesta” pikku asiasta. Hänen mukaansa oli kiinnitettävä huomio suuriin taloudellisiin ja sosiaalisiin teemoihin. Marine Le Pen ei halunnut, että hänen puolueensa leimautuisi äkäisten nurkkakuntalaisten puolueeksi.
Marine Le Pen haluaa uudenlaisia kannattajia
Marine Le Pen halusi laajentaa kannattajakuntaansa. Kannattajiksi haluttiin naisia, nuoria ja enemmän koulutettuja. Näihin ryhmiin hänellä oli ollut hyvin vähän kontakteja. Hän ei ilmaantunut homoavioliittoja vastustaviin mielenosoituksiin, koska ne eivät edistäneet hänen omia suunnitelmiaan.
Samanlainen homokielteisyydestä pidättäytyvä asenne oli Hollannissa äärikonservatiivisten Pim Fortuynin ja Geert Wildersin menestysresepti 2000-luvun alusta lähtien. Naisten ja homojen oikeuksia vastaan ei pidä hyökätä, vaan pitää siirtyä ”puolustamaan” naisia ja homoja. Homojen ja naisten ”todellisia” vihollisia olivat maahan pyrkivät muslimit.
Marine Le Pen ei kokonaan ottanut käyttöön hollantilaisten mallia, mutta osittain otti. Hän ei osoittanut mieltä homojen oikeuksia vastaan vaan alkoi etsiä yhteistä vihollista (muslimeja). Front National -puolueessa uusi linja oli hyvin kiistelty. Isä Le Pen kannatti laajoja mielenosoituksia homoavioliittoja vastaan, mutta hänkään ei henkilökohtaisesti mennyt paikalle (selitys: korkean iän vuoksi).
Marine Le Pen nimitti pari vuotta sitten kulttuurineuvonantajakseen Sébastien Chenun, joka perusti ranskalaisen GayLib-liikkeen. Vähän myöhemmin eräs lehti paljasti puoluetoverin, Florian Philippon homoksi. Puolueessa alettiin puhua, että Marine Le Pen on "homoikoni".
Front National -puolue muutettiin äärilaidan puolueesta hovikelpoiseksi keskitien puolueeksi. Marine le Pen on onnistunut melko hyvin julkisen imagon uusimisessa. Nyt seurustellaan jo sujuvasti juutalaisten, muslimien ja homojen kanssa, mutta ei pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa. Jos puolueen vastustaja syyttää heitä rasisteiksi, se alkaa kuulostaa vähän liian yksinkertaiselta panettelulta.
On tehty pesäero skinheadeihin, uusnatseihin ja homovihaajiin sekä muihin ääriliikkeisiin, joilla on vähäinen kannatus kansan keskuudessa.
Vaaliohjelma: tasa-arvoinen avioliitto kumotaan
Helmikuussa 2017 mediaan nousi uutinen: Marine Le Pen haluaa kaataa Ranskan tasa-arvoisen avioliiton. Hän julkaisi 144 kohdan puolueohjelman ja siellä on mukana ”kaikkien avioliiton” lopettaminen. Kohdassa 87 luvataan, että tilalle tulee paranneltu siviililiitto PACS. Jo solmitut avioliitot jäisivät voimaan. PACSin voivat solmia sekä homo- että heteroparit.
Vaaliohjelmassa sateenkaariperheiden oikeuksia vähennettäisiin. Lesbot eivät saisi enää keinohedelmöitystä eikä samaa sukupuolta oleville pareille annettaisi mitään apua lasten hankinnan edistämiseksi.
Vaikka Marine Le Pen heikentäisi hlbtiq-ihmisten oikeuksia, Guardian-lehti arvioi, että kolmasosa lesboista ja homoista äänestäisi Marine le Peniä. Paikallisvaaleissa 2015 avioliitossa olevista gay-pareista 32% äänesti Front Nationalia. Vuonna 2012 luku oli vain 19%. Onko pakolaisvihamielinen kampanja se, jonka avulla tavoitetaan ihmiset erittäin hyvin? Vai houkutteleeko näitä äänestäjiä ero EU:sta ja lupaus uudesta Ranskan suuruuden ajasta?