Tove Jansson syntyi vuonna 1914 kuvanveistäjän tyttärenä. Asuttiin Katajanokalla Luotsikadulla. Pyöröikkunasta näkyi satamaan ja merelle. Kerrossängyn pinnojen läpi näkyi salonkiin, jossa isä ja kaverit juhlivat.
Kirjassa ”Kuvanveistäjän tytär” Tove Jansson kertoo lapsuuden muistikuviaan. Hän oli ehkä kuusivuotias, vuonna 1919 tai 1920, kun isä toi Esplanadin kapakoista kotiin kaksi herraa, Jalmari Ruokokosken ja Tyko Sallisen. Oli paljon juotavaa, ilmeisesti pirtua, ja sitä riitti useammaksi päiväksi.
Toven isä, ”Faffan”, kuvanveistäjä Viktor Jansson kuvataan sotatraumoja saaneeksi mieheksi, joka ei naisia kovin korkealle arvostanut. Hän oli luonteeltaan aristokraattinen. Hän oli ilmeisesti ollut mukana vapaussodan/kansalaissodan taisteluissa valkoisten puolella ja sotakavereiden kanssa käytiin läpi muistoja taisteluista. Hän vihasi kommunisteja. Vaimot jäivät kotiin, kun miehet kokoontuivat kapakoihin keskustelemaan. Oli paljon salakapakoita, joista sai kieltolain aikanakin viinaa. Kuitenkin ratsioiden vuoksi oli välillä parempi juhlia kotona.
Vieraat: Ruokokoski ja Sallinen
Tällä kertaa vieraiksi saatiin Ruokokoski ja Sallinen, molemmat lievästi renttuja, joille alkoholi maistui. Jalmari Ruokokoski ja Tyko Sallinen olivat taidemaalareita. He olivat ennen kansalaissotaa tavanneet Hyvinkäältä kotoisin olevan isännän, joka toveruuden hengessä tarjosi miehille maapalstaa ja puita ateljeerakennusten pystyttämiseen. Siitä innostuttiin ja vuonna 1916 päästiin muuttamaan Hyvinkäälle, tarkemmin sanoen noin 4-5 kilometriä Hyvinkään asemalta lounaaseen, Salpausselän luoteisrinteelle pystytettyihin ateljeetaloihin. Rakennukset nimettiin Humalaksi ja Krapulaksi. Talot ovat edelleen paikallaan, yksityisomistuksessa, mutta joskus sinne tehdään tutustumiskäyntejä.
Erityisesti Jalmari Ruokokoskelle osoittautui vaikeaksi elää eristettynä kaukana maalla. Junalla pääsi runsaassa tunnissa Helsinkiin. Ruokokosken juominen yltyi niin, että vuoden 1920 paikkeilla taiteen tekeminen oli jo hankalaa ja hän myi taulujaan pilkkahintaan saadakseen alkoholia. Juuri niihin aikoihin he pääsivät kuvanveistäjä Viktor Janssonille jatkoille.
Tyko Sallinen pysyi kaidemmalla tiellä. Hän teki taidetta, jota edelleen ihaillaan. 1910-luvulla hän käytti kaikkia sateenkaaren värejä puhtaina, ja niin syntyivät hänen monet maalauksensa vaimosta, ”Mirristä”. 1910-luvun lopulla tyyli alkoi muuttua ja sinä kautena syntyivät mm. tunnetut ”Jytkyt” ja ”Hihhulit”. Niissä värit ovat tummentuneet.
Sekä Ruokokoskea että Sallista pidetään nyt eturivin maalareina. Jalmari Ruokokoski oli 1920-luvun alussa kuoleman kielissä teho-osastolla, syynä alkoholi. Hän kuitenkin toipui ja jätti juomisen pitkäksi aikaa. Perhekin alkoi voida paremmin, kun taulut kävivät kaupaksi.
Juhlitaan myöhäiseen yöhön
Mutta nyt oltiin Luotsikadun salongissa jatkoilla. Tove nukkui kerrossängyssä, josta oli huomaamaton näkymä salonkiin. Äiti Ham ei osallistu juominkeihin, vaan on sänkykamarissa. Välillä juhlijat käyvät ruokakomerossa katsomassa, mitä sieltä löytyisi. Äiti on varannut kaikenlaista: kallista makkaraa, limppuja, juustoa, voita, vichyä. Hän tuntee juhlien juonen.
Jossain vaiheessa aloitetaan sotamuistojen kertaus. Ainakin Ruokokoski on ollut mukana Pohjois-Suomessa valkoisten ryhmissä. Ateljeesta haetaan pistin ja sillä aletaan humalainnossa tökkiä ryijyn peittämää korituolia.
Seuraavana aamuna heräillessä ylistetään nuorta Tovea: "Huoment´ impi ihanainen, aamutähti armahainen". Äitikin saa maalta tulleilta vierailta lahjoja: puoli kiloa voita ja tiun munia. Vain hitaasti, hitaasti aloitetaan uutta päivää. Kukaan ei oikein tiedä, mitä haluaisi, mutta sitten selviää: on saatava silliä. Kas kummaa, äiti Ham on laittanut valmiiksi silliä komeroon.
Päivä menee ja tulee uusi ilta. Soitellaan balalaikkaa ja tunnelma nousee.
Näin Tove kertoi juhlimisesta heidän salongissaan noin vuonna 1920, kieltolain aikaan. Kuvaus löytyy kirjasta: "Tove Jansson, kuvanveistäjän tytär" ja elämäkertatietoja löytyy taiteilijoiden elämäkerroista.
-----------
Tämän sarjan toisessa osassa hypätään 1940-luvulle, kun Tove rakastuu Vivica Bandleriin. Vivica Bandlerin syntymästä tulee ensi sunnuntaina kuluneeksi tasan sata vuotta. Sarjan kolmannessa osassa muistellaan Toven elämänkumppania, Tuulikki Pietilää. Hänen syntymästään tulee 100 vuotta helmikuun 18. päivänä.